Elämä on valintoja
Yllättävän vaikeaa keksiä nimeä blogille. Ja kun siitä selviää, niin jo pitää keksiä postaukselle vielä otsikko! Onneksi Koti Pizzan ”Elämä on valintoja” mainos vilahti juuri ruudusta. Tämä on toki jo lasten leikkiä verrattuna työkkärin papereihin, mitä jouduin tänään täyttämään. Hienosti ainakin työllistävät jonkun keksimään kaikki ne kysymykset!
Noh, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Olen yrittäjäperheeseen syntynyt työjuhta ja työ on aina ollut tärkeä osa elämääni. Olen ollut yrittäjänä, kassaneitinä, perheyrityksessä jokapaikanhöylänä, mansikanpoimijana, verkkokauppapäällikkönä,… Valmistuin 2017 kansainväliseltä tradenomilinjalta ja haaveilin uraputkesta. Saahan sitä haaveilla, kun asuu tuppukylässä.. Täällä kovimmat putket on juopoilla Tokmannin aulassa. Eniveis. En luovuttanut, vaan otin yhteyttä naapuripaikkakunnan monitoimiyritykseen ja sanoin haluavani töihin.
Nyt, vuosi ja 5kk sen jälkeen, irtisanoin itseni. Näinkin voi siis käydä. (jollakin muulla sama tilanne??) Työmatkan pituudeksi tuli päivässä 228km, mikä on ajallisesti noin 3h. Se ei koskaan haitannut varsinkin, kun ajattelin aina että joskus vielä olen se menestynyt ”bisnesnainen” ja se on sen arvoista. Aluksi minulla ei ollut mitään valmista asemaa, vaan sovimme, että etsitään minulle se juttu. Noh, lopussa olinkin tuoreen naisten verkkokaupan päällikkö ja pääsin työskentelemään intohimoni kosmetiikan parissa. What a dream situation!
Ai niin, taisin mainita että on pulla uunissa, esikoinenkin vielä. Ensin raskaus (oikein toivottu) sai aikaan paniikin, että mitäs mun duunille käy. Työpaikalla kaikki olivat innoissaan asiasta ja se asia ei enää huolettanut. Tuleva vauva sai kuitenkin asioihin uutta näkökulmaa ja sain yhtä äkkiä päähäni, että life is too short tuommoseen työmatkaan. Sekä stressilevelit tais olla liian koholla Körpikkää (vauvaa) ajatellen. Tein siis radikaalin päätöksen ja irtisanoin itseni, tietäen että en tule olemaan unelmien työnhakijaehdokas, kun äitiysloma alkaa kesäkuun alussa. Mutta koitan uskoa, että kaikki järjestyy! Eli hyppäsin tuuliajolle. Mies oli vähän harmissaan, sillä meillä oli tarkoitus aloittaa talonrakennus keväällä ja taisin pilata lainan saantimahdollisuudet…
Nyt on työttömyyttä takana 4 kokonaista päivää ja pää sekoaa kotona! Podcastit on kuunneltu jo työmatkoilla ja uusi Jäljillä-jakso tulee vasta perjantaina. Kolmesta kissasta ei ole päivisin viihdykettä, sillä ne vain nukkuu. Netflix-rimaa on pitänyt jo alentaa, että riittäisi katsottavaa ja liikuntaakaan ei voi koko päivää harrastaa. Siivoamista ei ole ja kaikki kaapit on järjestelty. Olen aina vihannut käsitöitä ja leipomista mutta nyt ne alkaa tunnostamaan melko houkuttelevilta asioilta. Viihdyn itsekseni, joten itsenäinen tekeminen olis jees, ruokaa ei viitsi laittaa koko ajan, sillä minähän ne sitten myös söisin. Jos olis jotakin kivoja ideoita käsitöitä aloittavalle (virkkaus kenties) niin saa jakaa!