Onnea Etsimässä
Mä olen pitkään jo miettinyt, että miten joistakin ihmisistä tulee niin katkeria vanhoja jurmuja, joiden elämäntehtävä on pilata muiden ilo ja puuttua kaikkeen. Kuulostaa varmaankin siksi tutulle, koska naapurissahan asustelee juurikin tuollainen tyyppi. Välillä parhaiten kuvaa myös adjektiivi ”vittumainen” ja sellaiset ihmiset ei saa muissakaan sitä parasta puolta esiin. Näitä henkilöitä löytyy myös paljon tuolta nettien keskustelupalstoilta.
Tässä on ollut aikaa ajatella asioita siivoamisen, ulkoilun, sometuksen ja hengailun ohella. Olen ottanut uutta suuntaa elämälleni jo hetken aikaa ja olenkin kokeillut kaikkea inspiroivaa. Olen aina haaveillut siitä, että olisin joskus onnellinen. Tajusin sen vasta, ettei sitä kannata odottaa. Ajattelin aina, että olen sitten onnellinen, kun on se oma talo tai lapsia tai velattomuus tai mikä ikinä. Olen päässyt läheltä myös todistamaan, että tuollainen ajattelu ei koskaan pääty onnellisuuteen. Aina on se jokin uusi juttu ”sitte ku sitä ja tätä”.
Aloitin kuuntelemaan kirjaa ”Saa Mitä Haluat” ja se olikin melkoinen ahaa-elämys. Siinä onnellisuus oli niin yksinkertaista, että oikein säikähdin. Olen onnellinen, kun vaan päätän olla. Totta! Elämässä myös asenne ratkaisee ratkaisevasti. Toisilla kuppi on aina puoliksi tyhjä ja toiset pitävät sitä täytenä. Kuulun jälkimmäiseen, sillä se tekee hyvän olon ja kantaa yli vaikeimmankin paskan (mustan huumorin ohella). Olen kiitollinen päivittäisistä hyvistä asioista, välttelen ihmisiä, jotka saa minussa huonoa mieltä aikaan ja keskityn oman onnen rakentamiseen. Se on loppupeleissä todella yksinkertaista.
Valitus on myrkkyä mielelle, siinä voi pilata muidenkin päivän. On eri juttu olla huolissaan jostain ja purkaa murheita läheisilleen, kun aina valittaa samoista asioista päivästä toiseen. On turhaa valittaa asioista, joille voisi itse tehdä jotakin. On myös itsekästä kuormittaa toista ainaisella urputusvirrellä ja jälkeenpäin molemmilla on paskanmaku suussa ja homma ei siitä kummentunut.On myös turhaa valittaa asioista, joille ei voi mitään, kuten sää tai byrokratia. On tärkeää myös tunnistaa asiat, mitkä saa itsensä pahalle mielelle tai vittuuntumaan, niitä on silloin helpompi vältellä. Anopiltakin olen jotain oppinut, kun hän aina muistaa mainita että ”poista vittumaiset ihmiset elämästäsi”. Siltojen polttaminen ei ole ratkaisu, sillä se on henkisesti raskasta ja vie voimavaroja ja siitä voi seurata myös katkeruutta.
En halua koskaan tulla siksi katkeraksi vittumaiseksi naapuriksi, jota kaikki vihaa. En ikinä.
Tämä kotikaranteeni on hyvää aikaa etsiä sitä omaa onneaan. Kannattaa tutkiskella itseään, mistä välittää oikeasti ja mistä tulee hyvä olo henkisesti. Ennen kaikkea, mieti mitä itsellä on jo eikä sitä, mikä puuttuu. Tämän sisäistettyäni loppui se turha ostelu. Mikään, mitä ostin ei voinut tehdä minua onnelliseksi, hetken iloiseksi ehkä. On ollut iso helpotus ymmärtää se ja sen myötä luonnollisesti myös ymmärrys siitä, ettei tarvitse tehdä himona töitä tienatakseen rahaa ylläpitämään sitä omaa kallista elämää. It is totally up to you. Ehkä äidiksi tuleminen on yksi iso potku perseeseen. Olen miettinyt kovasti niitä arvoja, joita haluan välittää Körpikälle, joiden avulla hän saa hyvät eväät tulevaisuudelleen.
Palatakseni vielä nuihin inhottaviin ihmisiin tuolla keskustelukanavilla olen tullut siihen tulokseen, että heiltä puuttuu se onni. Kukaan onnellinen ihminen ei lyttää toisia tai ole toisen onnesta kateellinen. On rankkaa verrata itseään koko ajan muihin ja miettiä mitä heillä on. Asioilla on aina kaksi puolta, se, mitä sinä näät on vain osa totuutta. Kun sinulla on hyvä olla, olet hyvä myös muille ja sinulla on aikaa nauttia niistä asioista, joista oikeasti välität. Itsellä ne asiat oli muutaman vuoden hukassa, sillä työt, some ja ostelu sai unohtamaan kaiken sellaisen. Nyt, kun on joutunut olemaan yksikseen niin muistin, että pidän palapelien tekemisestä ja kerrankin on aikaa tehdä sitä! Olen alkanut pitää somettomia päiviä aina väliin ja aivot alkaa etsiä jotakin virikettä. Ristikko aamupalla on paljon parempaa, kuin Instan selailu.
Somen seuraaminen ei ole itsessään paha asia, jos tekee sen oikeista syistä. Se toisaalta vie aikaa monesta muusta asiasta eikä se loppupeleissä vie sinua mihinkään. Olen itse etsinyt inspiroivia Insta-tilejä, joista saan hyviä vinkkejä elämään ja hyvän mielen. Olen lakannut seuraamasta tyyppejä, joilla ei ole mitään annettavaa omaan elämääni. Jos on tapana verrata itseään muihin, on some paha paikka. Siellä ei muuta näy, kuin täydellisyyttä ja sekös saa oman elämän ja vartalon näyttämään yhdelle paskakasalle.
Joten, ei kun ulkoilemaan ja kuuntelemaan inspiroivia kirjoja! Muista hellittää se puhelin kädestäsi ja tartu vaikka sauvaan. ;)
Ps. Älä ole se vittupää, joka kirjoittelee Suomi24 ja Jodelissa nimettömästi kaikkee kuraa toisista. Tee elämälles jotai.