Hyvillä mielin lääkärissä.
Huoh!
No niin, kylläpäs on astetta rentoutuneempi olo. Päätin lopulta ottaa härkää sarvista ja tilata ajan pojalle yksityiseltä allergialääkäriltä. Olen kuullut monelta eri taholta suosituksia eräästä tietystä naispuoleisesta lääkäristä ja täytyy kyllä sanoa, ettei ne kehut ole olleet vain sananhelinää.
Lääkäri oli todella mukava ja hänen kanssaan oli helppo jutella ummet ja lammet pojan mahavaivoista – ilman, että mulle olisi heti sanottu vauvat vaan ovat tällaisia, koita jaksaa. Ajattelin, että pojalle olisi tehty jonkinlaisia testejä mahdollisten allergioiden kartoittamiseksi, mutta lääkäri vain lähinnä kuunteli ja teki sen pohjalta oman diagnoosin. Ja se diagnoosi oli: Todella herkkä vatsainen vauva. Ei siis toisaalta mitään sellaista, mitä en jo ennestään tiennyt, mutta nyt helpottaa todella paljon kun tiedän mistä mahavaivat johtuvat ja miten jatkan tästä eteenpäin. Neuvolassa kun olen asiasta puhunut, on siellä kehoitettu antamaan isompia määriä ja lisäämään ruokavalioon lihat, kalat ja kanat. Sain melkeinpä noottia viime neuvolakäynnillä, kun en ole jo antanut pojalleni lihaa. Sanottiin, että sosemaistelujen kanssa tulee kamala kiire. Ihan kokonaan unohdettiin se, että meillä on ollut juuri ongelmia soseiden kanssa ja sen vuoksi olen pitänyt vielä pannassa kaikki lihat ja kalat. Mutta, nyt yksityisellä kun asiasta puhuin oli lääkäri heti sitä mieltä, että on suoli ensin saatava kuntoon.
Halleluja!
Nyt sain tarkat ohjeet miten toimin pojan herkän vatsan kanssa ja miten saan sen kotikonstein toimimaan. Lykkäämme lihan ja kalan aloittamista vielä hetken aikaa ja aloitan suolen parannuksen veteen tehdyllä riisipuurolla ( unohdan myös maitopohjaiset vellit ) ja jos riisipuuro sopii, lisään joukkoon teelusikallisen ruista ja jos ruis sopii siirryn vesipohjaiseen kaurapuuroon. Sekä lisään pojan ruokaan rasvoja. On kuulemma nyt todella tärkeää, että pojan suoli saa kuituja ja rasvoja, jotta se toimii kunnolla. Sain myös varmuudeksi reseptin ummetuslääkkeeseen, johon turvaudun vain pahimmassa tapauksessa. Jonkun mielestä tässä saattoi olla sellaisia asioita, että kyllähän nyt äidin pitäisi tämä tietää, mutta täytyy sanoa, että olen ollut soseiden kanssa niin totaalisen ulapalla, ettei paremmasta väliä. Vielä kun olen saanut neuvolasta todella huonot ohjeet soseiden aloitukselle. Lääkäriltä pois lähdettyäni miettisin, miksi kummassa neuvolassa ei neuvottu toimimaan tällä tavalla? Olisin välttynyt suurelta lääkärilaskulta ja saanut mahdollisesti jo aikaisemmin mielenrauhan tämän asian kanssa.
Murrrrhh!
Kolmen viikon päästä katsotaan onko pojan maha yhtään parempi ja jos on, niin jatkan tätä jatkossakin, tietenkin lisäten ruokavalioon pieniä määriä sitä lihaa, kalaa ja kanaa. En ymmärrä, että ensin neuvolassa sanotaan ettei soseiden kanssa ole mitään kiirettä ja jotkut jopa täysimettävät puolivuotiaiksi asti. Sitten kun oletkin tehnyt itse jonkinlaisen poikkeuksen soseiden kanssa, saatkin kamalaa noottia siitä. Tässä meidän tapauksessa: Neuvolatäti oli huolissaan siitä, kun tulemme maistelujen kanssa jälkijunassa ja tarjosi kotitalousapua ( joku nainen tulisi katsomaan miten syötän omaa poikaani ja minkälainen rytmi meillä päiväsaikaan on ) Ihan ihmeellistä menoa sanokaa mun sanoneen! En kyllä koe olevani kotitalousavun tarpeessa sen vuoksi, että pojallani on todella herkkä vatsa eikä neuvolassa osata neuvoa miten asian kanssa kuuluisi toimia.
Murrrrhh!
Mutta, onneksi menin yksityiselle. Lompakkoa se kirpaisi, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen ja mitä sitä ei tekisikään oman lapsensa vuoksi. Toivon, että näillä uusilla ohjeilla poika saisi helpotusta kipeään vatsaansa ja meillä alkaisi arki rullaamaan ilman kipuitkuja ja päiväunetkin taas maistuisi. Että saisin oikeasti nauttia tästä, että olen suloisen pienen pojan äiti, joka kaikesta kivusta huolimatta yrittää olla iloinen ja reipas pikkumies. <3