Asiaa kuluttamisesta ja kierrättämisestä.
Pari kuukautta takaperin tein suursiivouksen vaatekaappiin ja vein kirpputorille ison kasan vaatteita – sellaisia joita en ollut käyttänyt moneen aikaan ja jotka yksinkertaisesti eivät kuvastaneet enää omaa tyyliäni. Olisi ihanaa jos joku ihminen tulisi sanomaan mulle mikä se mun tyyli oikein on. Olen aina ollut tunneshoppailija ja olen kovasti yrittänyt päästä tästä todella huonosta tavasta eroon. Liian usein kaupungilla pyöriskellessä mukaan tarttuu kaikenlaista mitä ei oikeasti tarvitse – juuri sellaisia ” tämä on vain 19,95e ” ostoksia. Kun näitä hairahduksia tapahtuu kuukaudessa enemmän kuin yksi tai kaksi, rokottaa se lompakkoa enemmän mitä se, että ostaisi kerran jotain laadukasta mitä oikeasti tarvitsee ja on pidemmän aikaa jo halunnut.
Tällä hetkellä yläkerrassa nököttää taas iso Ikean kassillinen vaatteita kirpputorille vietäväksi ja samalla ihmettelen mistä kummasta niitä vaatteita oikein löytyy. No, juurikin niistä älyttömän tyhmistä heräteostoksista. Olen huomannut ehkä pientä parannusta itsessäni kulutuksen suhteen, sillä olen alkanut suosia yhä enemmän ja enemmän kirpputoreja sekä kierrättämistä. Joskus muinaisessa nuoruudessani en voinut kuvitella ostavani yhtään mitään kirpputorilta, mutta kyllä vuosien saatossa se ajatusmaailma vaan kummasti muuttuu. Vien myös vauvanvaatteita lähetystorille ja kavereiden/ suvun kesken kierrätetään vaatteita todella paljon. Joskus olen tainnut mainita, että ainoat vaatteet jotka olen pojalle ostanut täysin uutena olivat vakosamettihousut sekä untuvatakki ensi talvea varten. Enkä sitä sano, ettenkö koskaan tule ostamaan pojalle supersöpöjä ja ihania vaatteita, mutta kun en ole katsonut sitä niin järkeväksi ja käytännölliseksi – varsinkin kun vauvat kasvaa ihan uskomatonta vauhtia.
Ja näin äitinä ollessa olen alkanut muutenkin miettiä omaa kulutustottumustani. Haluan näyttää pojalleni hyvää esimerkkiä, enkä mielinmäärin laittaa euroja menemään ja osoittaa, että raha se on tuhlaamista varten. Haluaisin olla taitavampi käsistäni ja väsätä meille kotiin enemmän itse. Haluaisin kierrättää vanhaa ja kunnostaa uutta.
Tässä yksi päivä huomasin päälläni olevien vaatteiden olevan kirpputorilta ja hintaa asukokonaisuudella oli 18 euroa ( asukokonaisuu ylhäällä kuvassa ) Kirpputoreilta tekee uskomattoman hyviä löytöjä, kunhan on avarakatseinen ja malttaa mielensä aarteiden suhteen. Jonkin kivan hameen voi tuunata mieleisekseen ja farkkutakin voi leikata vaikka liiviksi. Itse löysin kuvassa näkyvän puupunoslaukun eurolla ja pitsihameen kahdeksalla eurolla. Pitsihameen hihat eivät niin miellyttäneet kirpparilla, mutta siitä saa pikku tuunauksen jälkeen täysin mieleisensä. Sillä kaupassa vastaava maksaisi lähemmäs 25 ellei 30 euroa. Ei välttämättä niin paljon rahaa, mutta senkin rahan voi laittaa muuhun hyödyllisempään.
Ajattelen myös, että jos ostan itselleni jotain on se pojalta pois – pojalle kun pitää ostaa sitä ja tätä, joten jätän itselleni ostamatta. Eräs ystäväni joskus kysyi, että olenko muuttunut kulutuksen suhteen nyt kun olen äiti. Ensin ajattelin, etten nyt sen kummemmin, mutta oikein kunnolla asiaa pohdittuani huomasin, että pientä muutosta on tapahtunut. Ajattelen aina ensi poikaani ja vasta sitten itseäni. Tai oikeastaan se menee näin: Poika, avomies, koti, Bruno ja viimeisenä minä.
Enkä etsi kirpputoreilta vaan itselleni, vaan myös pojalle. Yleensä pyrin olemaan silmätarkkana eri merkkien suhteen, joita en todellakaan raaski sitten millään ostaa uutena – kuten Polarn O. Pyret, Mini Rodini, Ticket jne. Viimeksi kun kävin kirpputorilla tein kaksi todella hyvää löytöä pojalle, alle 15 eurolla – Gantin pipo sekä POP:in kauluspaita. Paita ja pipo olivat kuin uusia!
Tällaisista löydöistä tulee aina hyvä mieli, varsinkin kun miettii miten paljon enemmän rahaa säästyi jos olisi ostanut pelkän kauluspaidan normaalihintaisena. Mieltä lämmittää myös se, että tekee hyvää jollekulle toiselle – jonkun toisen roska kun on toisen aarre. Enemmän pitäisi ehdottomasti kierrättää ja jos tekee niitä suuria vaatekaapin siivouksia ( niinkuin itse parhaillaan ) on hyvä miettiä ennen pois heittämistä, josko paidasta saisi uuden pienellä tuunaamisella.
Meillä on Kesäkuussa serkkuni rippijuhlat ja olen aikeissa laittaa saman mekon päälle, joka mulla oli avomieheni serkun häissä viime Syyskuussa, vielä kun olin raskaana. Mekko on hyvänkokoinen mahanseudulta, mutta suurehkot hihat kaipaavat pientä fiksaamista. Siskoni jo vähän mekkoa katseli ja sanoi fiksaavansa hihat jahka vaan ehtii. Onneksi on osaava isosisko ja vieläpä taitava sellainen! <3
Ohhoh, tulipas taas löpinää. Ei välttämättä niin kovin järkevää, mutta tällaista tänään.
Kivaa alkanutta viikkoa!