Kuvia päivältä.
Juhlat on juhlittu ja päätin tulla jakamaan vielä parit kuvat tältä päivältä, vaikka silmät melkein lurppaa kiinni. Mutta, mieskin tossa istua tönöttää ja katsoo formuloita ( buu! ) niin mulla on oiva hetki uppoutua hetkeksi blogin pariin, ennen treffejä nukkumatin kanssa.
Pieni sadekuuro sieltä sitten tuli kuitenkin, vaikka niin nätisti aurinko paistoi ennen juhliin lähtemistä. Onneksi kuuro oli vaan pieni ohimenevä sellainen ja saatiin nauttia aimoannos aurinkoa. Ajattelin näyttää teille miltä miltä uusi mekko oikein päällä näyttää – jos vaikka jotakuta kiinnostaa tai jos ajattelitte, että ihan kamala pussihame, hyihyihyi yöööök. Saatte sitten muodostaa uudestaan mielipiteenne. Oliko ihan kaamee vaiko sittenki ihan jees?
Mekko oli todella nappiostos ja vyö tuo just sitä kaipaamaani muotoa. Mekko toki toimii ilmankin, mutta mun mielestä se kaipaa pientä ryhdikkyyttä. Lisäsin kaulaan vielä alennuksesta löydetyn punotun korun – se on mun ehdoton lemppari.
Olen oikeesti todella huono laittamaan hiuksia mitenkään – en osaa tehdä mitään juhlakampauksia ja yleensä olenkin kaikissa juhlissa hiukset auki tai jollain epämääräisellä ( olevinaan hienolla ) ponnarilla. Vuosi sitten opettelin tekemään ranskiksen ja tänään hätäpäissäni väsäsin hiukset sille. Ei todellakaan mikään taidonnäyte, mutta ei kaiken tarvii aina niin tiptop ollakkaan. 🙂
Kuvia huvimajasta, herkkukakusta ja pihamaalta. Muistan kun muinaisessa nuoruudessani join Two Dogs sitruunaolutta – kun oltiin kavereiden kanssa pussikaljalla. Mitä muistoja tulikaan mieleen kun näin pullon, joten oli pakko ikuistaa se kameralle. Toi oli todella hyvää! Olen etsinyt sitä kissojen ja koirien kanssa kaupoista jo ikuisuuden, mutta tuloksetta. Tiedättekö saako tota enää mistään? Laittakaa vinkkiä jos tiedätte! :)
Tatuointikuumeeni senkun nousi, nähdessäni serkkuni kivan simppelin tatuoinnin. Olen miettinyt monta, monta vuotta tatuoinnin ottamista, mutta en ole tullut yhteisymmärrykseen itseni kanssa – en osaa yksinkertaisesti päättää kadesta eri vaihtoehdosta, joten olen jättänyt kokonaan ottamatta ( toistaiseksi ) ja toinen syy on kipu. En enää ole ihan niin spontaani, että menen ja teen tuosta noin vaan – toisin kuin 15 vuotiaana isosiskon ylipuhumana, kun kesken shoppailureissun menin ottamaan ilman vanhempien lupaa kielilävistyksen. Miten niin helposti ylipuhuttavaa sorttia? No silloin olin. Ja sisko yllytti.
Huoh. Hullu nuoruus.
Loppuun vielä pieni kevennys. Älkää pelästykö!
Hyvää yötä!