Täällä harjoitellaan!

Ollaan nyt parin viikon ajan harjoiteltu syöttötuolissa istumista – vaihtelevin tuloksin.

Välillä poika viihtyy tuolissa hyvin ja syö todella reippaasti – oikein maiskutellen ” mammammammm.. ”  ja välillä saadaan raivarit jo pelkästä tuoliin laittamisesta. Silloin syömisestä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Juuri kun olen laittamassa lusikkaa suuhun, osuu pojan kädet lusikkaan ja sose lusikasta lentää pitkin pöytää tai pojan vaatteille. Joskus molemmat kädet on samaa aikaa suussa lusikan kanssa ja kaikki sose päristellään suusta ulos – se vasta on hauskaa. Pojan mielestä. Päristelyn jälkeen sosetta on pitkin pojan naamaa ja hyvä ettei silmämunia joudu putsaamaan ruokailun jälkeen. Hehe.

Poika on vielä hieman liian pieni tuoliin ja siksi ostin Ikeasta tuollaisen pehmusteen. Laitan vielä viltistä tehdyn rullan pojan eteen, ettei päätä lyödä pöytään. Sekin ollaan tehty pariin otteeseen ja pöytää on myös tosi kiva nakerrella ja hakata.

Saatiin tuoli mun isosiskolta. Se on ollut hänen pojallaan ja kiertää ns. suvussa. Tuolin saa myös pöytä – tuoli yhdistelmäksi. Sitä voidaan jossain vaiheessa kokeilla paremmin, kun istuminen onnistuu ilman sen suurempia tukemisia.

Ruokalappuna toimii huivi, jonka ostin 2 euron kaupasta ( sieltä saa vaikka ja mitä ) Alunperin ostin huivin kuolaamista varten, mutta muiden ollessa pesussa tää oli just passeli. Ja ruokalapuksi tämä myös jää. Huomasin, ettei huivi ole pienelle vauvalle kamalan käytännöllinen – sitä revitään koko ajan pois ja syödään.

Nyt kun ollaan saatu syöttötuoli, näyttää koti jotenkin enemmän kodilta. En osaa selittää mitä oikein tarkoitan, mutta yksi ilta mieskin sanoi ” näyttää tosi kivalle kun meiltä löytyy syöttötuoli. ”

Ja niin, totta se onkin.

Poika näyttää istuessaan niin isolta pojalta, ei ollenkaan enää vauvalta. Mun vauvasta taitaa ihan oikeesti tulla iso poika.