Keltaisen vihreä vaiko vihreän keltainen?
Sain viime viikolla vihdoin maalattua loppuun pojan huoneeseen tulevan pinnatuolin. Mähän aloitin maalaamaan tuolia jo joskus Toukokuussa, mutta se jäi pahasti kesken, kun piti suunnata katsomaan jääkiekon MM- kisat. Jotenkin se tuoli sitten vaan jäi ja tosiaan vasta viime viikolla sain kärrättyä sen pois appiukon autotallista. Nyt tuoli olisi valmis ja se löysi myös lopullisen paikkansa pojan huoneesta.
Tuoli oli entiseltä väriltään ruskea ja jos olisin ollut fiksu, olisi pohjamaalannut tuolin ensin valkoisella. Nyt läträsin kirkkaan keltaista maalia suoraan ruskealle tuolille ja ei siitä tietenkään tullut sellaista lopputulosta kun olin mielessäni pyöritellyt. Nyt tuoli on väriltään tuollainen – en oikein tiedä että millainen. 🙂 Kuitenkin, ihan kiva se on. Ennen maalaamista hioin tuolin pinnasta pientä epätasaisuutta pois. Kun oikein tarkkaan katsotte tuolia, näettä ettei jälki ole tasaista. Ruskea pohjaväri oli niin voimakas, että vaikka kuinka olisin lätrännyt maalin kanssa, paistoi ruskea väri läpi.
Tätä tuolia maalatessani päätin, etten maalaa enää ainuttakaan pinnatuolia! Ne ovat kuitenkin sen verran haastavia pinnojensa ansiosta, että ei kiitos enää. Varsinkin tällaiselle malttamattomalle persoonalle. Maaliruisku olisi ollut kova sana pienen pensselin sijaan. 🙂
Tyyny on mammani peruja, enkä oikein edes tiedä miten se on meille päätynyt. Löysin sen kaapin perukoilta ja ajattelin sen sopivan hyvin tuolin kaveriksi.
Poika muuten nukkui eilen ihka ensimmäisen yönsä yksin omassa huoneessaan. Ajattelin mitäköhän tästäkin tulee, mutta yö meni täysin ilman minkäänlaisia ongelmia. Tasan yhden kerran kipaisin antamassa tuttia, mutta muuten poika nukkui niin kuin aina ennekin. Tuntui ihmeelliseltä nukkua makuuhuoneessa, kun ei kuullutkaan pojan hengitystä ja tuhinaa. Pojan huone näyttää aivan jättimäiseltä ja pinnasänky melkein hukkuu huoneen nurkkaan, sillä huoneessa ei niin kamalasti ole vielä tavaraa. Melkein olin perua eilen illalla pojan muuton, kun mies kyseli pinnasängyn siirtämistä. En tiedä, jotenkin tuntui haikealta laittaa poika yksin nukkumaan omaan vielä aikalailla tyhjään huoneeseen.
Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja itse nukuin paremmin kuin pitkiin aikoihin. Vaikka poika nukkuukin yöt läpeensä, olen silti nukkunut jotenkin levottomasti. Ajatellut kaikenlaista ja herännyt melkein jokaiseen pojan tuhinaääneen tai siihen, kun poika pyörii unissaan sängyssä.
Tämä tekee siis hyvää meille vanhemmillekin.