Terveisii Porist.

Sain tämän viikon Tiistaina ihania vieraita, kun vanhat opiskelukaverit Porista suuntasit ilahduttamaan mun ja pojan päivää. Nähtiin viimeksi porukalla kun poika oli tasan kuukauden ikäinen, yksi kavereistani ei tuolloin päässyt mukaan, joten hän näki pojan ensimmäistä kertaa vasta Tiistaina.

Oli todella kivaa nähdä tyttöjä pitkän tauon jälkeen ja sain kutsun, että Elokuussa pitäisi suunnata Poriin tupareihin. Olisi ihanaa päästä, mutta varmaksi en pysty lupaamaan kyllä mitään – yritän ainakin. Tuntuu, että olin suunnitellut täksi kesäksi vaikka ja mitä tekemistä, mutten ole pystynyt toteuttamaan niistä puoliakaan. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeesti viikot saatika kuukaudet juoksee! Ja kun mietin taaksepäin, että mitä olen saanut tehtyä tänä kesänä, on lista aika surullisen pieni. Aika on mennyt enimmäkseen kotosalla pojan kanssa ja täällä kotikonnuilla pyöriessä. En kuitenkaan jaksaisi valittaa, mutta joskus olisi kiva tehdä normaaleihin juttuihin ja rytmeihin muutos ja tehdä jotain erilaista kuin normaalisti.

Mutta niin, ne tytöt. Oli ihanaa kun kävitte! Ei taaskaan muistettu ikuistaa yhtä ainutta valokuvaa kameran muistiin, vaikka se kamera siellä kassissa roikkuikin koko päivän. Niin se on, että hyvässä seurassa unohtuu kaikki muu. Tytöt muistivat poikaa ihanilla vaatteilla, sekä söpöllä kassilla. Otin kassin heti käyttöön, se on juuri passelin kokoinen kaupungille – sinne mahtuu parit vaipat, yksi lelu, tuttipullo ja pari korviketta, aurinkolasit, neuvolakortti, maissinaksuja sekä pussukka missä on puhdistuspyyhkeet yms. Näin kun luottelin kassiin mahtuneet tavarat, ei se vaikuta enää niin pieneltä, mutta kyllä se sitä on. Uskokaa vaan. 🙂

Olen jo luopunut isosta hoitolaukusta, sillä nyt kun poika lähentelee kohta puoliin jo 8 kuukauden ikää, olen huomannut ettei tarvitse kantaa enää kokonaista omaisuutta mukana, toisin se oli kun poika oli aivan pikkiriikkinen. Silloin tuntui, että lähti sitä mihin tahansa oli kassi täynnä kaikenlaista. Tosin, olen aina ollut sellainen tyyppi, että pyrin varautumaan ihan kaikkeen.

Nyt on kivempi mennä kaupungille, kun on kevyempi lasti – edes sen hoitolaukun verran jollei muuten.

Tuulista Lauantaita, täällä ainakin meinaa lähteä hiuksetkin päästä!