Päivä Turussa.

Koleaa syyskuun ensimmäistä teille! Täällä on pilvinen ja sateinen sää, mikä tarkoittaa sitä, että syksy on alkanut. Hyrrrh!

Onneksi saatiin vielä eilen nauttia ( varmaan ) viimeisistä helteistä aurinkoisessa Turussa. Muistatteko kun kesäkuussa höpöttelin, että tänä kesänä täytyy ehdottomasti päästä käymään Turun Linnassa? Mä olin jo melkein kuopannut koko idean kunnes ystäväpariskunta ehdotti, että mentäisi porukalla viettämään päivää Turkuun ja samalla esiteltäisiin hieman nähtävyyksiä heidän saksalaiselle tuttavalleen.

Ja nyt täytyy myöntää, että olin aika kauhuissani siitä, että piti puhua lähestulkoon koko päivä englantia. Vaikka omasta mielestäni omaan aika hyvänki kielipään, niin voi venäjä – mun kielipää se vasta huono onkin! Kun ei ole moneen, moneen vuoteen puhunut englantia, unohtuu ne ihan perus kieliopillisetkin asiat. Sönkötin niin uskomattoman huono englantia, että oikein näin jälkikäteen hävettää. Milloin mies oli nainen ja toisinpäin. Onneksi selvisin päivästä kuitenkin ihan kunnialla ja oli mukavaa tutustua uuteen ihmiseen.

Oli myös kiva käydä pitkästä aikaa Turun Linnassa, sillä viimeisestä käynnistä taitaa olla aikaa reippaasti yli 15 vuotta – ellei enemmänkin. Mutta, pienenä vinkkinä sinne meneville, jotka haluavat ottaa pienen vauvansa mukaan on ehdottomasti rintareppu! En yhtään muistanut miten sokkeloinen linna oli ja kuinka ahtaita käytävät olivat. Mehän mentiin tomerana lipunostopisteelle vaunujen kanssa, kunnes tiskiltä huikattiin, että vaunut jäävät sitten tähän. No, meillähän ei tietenkään ollut rintareppua mukana, sillä poika ei viihdy siinä muutenkaan. Nopeasti kirosin päässäni voi vittu vattu vanukas. Eihän siinä auttanut muu kuin kantaa poikaa sylissä koko linnassa olo ajan.

Pelkäsin pahinta, että mitenköhän tässäkin käy, mutta kaikki meni niin hienosti. Poika ei ollut moksiskaan pimeistä ja ahtaista käytävistä vaan lähinnä ihmetteli kaikkea suu ammollaan. Hän naureskeli seinille ( jep ) sekä maalauksille ja oli muutenkin hyväntuulinen. Äidin onni! Myös raskaana oleva ystäväni oli liitoskipujensa kanssa uskomattoman reipas. Muistan niin hyvin omasta raskaudestani millaiset liitoskivut olivat, enkä olisi takuulla pystynyt moiseen portaiden kapuamiseen. Ja mä taas sain todeta syntyneeni väärälle vuosituhannelle kun ihastelin kuluneita lankkulattioita ja kiviseiniä.

Linnasta suuntasimme syömään ravintola RantaKerttuun ja hampurilaisbuffetin kimppuun. Buffet oli todella hyvä ja mahat pullollaan suunnattiin tyttöjen kanssa keskustaan jäätelöille, poikien suunnatessa jokilaivoihin. Käveltiin pitkin Aurajoenrantaa ja katseltiin ihmispaljoutta.

Vaikka Turku onkin tosi kaunis kaupunki, en silti osaisi kuvitella, että asuisin siellä. Tämä saattaa kuulostaa hassulta niiden korvissa, jotka ovat aina asuneet siellä, mutta Turku on aivan liian iso mulle. Se ihmisvilinä mikä Turussa on, on aivan liikaa. Rakastan niin paljon hiljaisuutta ja omaa rauhaa, että suuri ihmispaljous saa mussa aikaan vaan pientä ahdistusta. Kun taas Turusta pois muuttanut ystäväni juuri kaipaa sitä ihmispaljoutta ja sitä, että koko ajan on jotain mitä tehdä.

Kotiin päästyämme laitettiin sauna päälle ja tein itselleni pienen jalkahoidon. Kun oli koko päivän kävellyt, tuntui se todella jaloissa ja oli ihanaa rentoutua hetki ennen vällyihin pujahtamista. Poikakin nukahti kuin saunalyhty omaan sänkyyn pitkän päivän jälkeen.

Kiva lopetus tälle kesälle, sillä nythän virallisesti starttasi syksy.

Sunnuntaita!