En oo koskaan syöny ruokaa, enkä syö.
Kuinka moni muistaa tuon mainoksen? Oli aivan pakko laittaa se tähän, sillä mainoksessa oleva mies kuvastaa tällä hetkellä todella hyvin poikaani. Onneksi ei sentään ulkonäön vuoksi eikä siksi etteikö poika joisi maitoa, vaan siksi, koska poika ei yksinkertaisesti syö ruokaa. Joten, siksi tämä mainos.
Ruokalakko jatkuu meillä siis edelleen ja voinen vaan sanoa kuinka ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä se on! Jo pidemmän aikaa ruokailut ovat olleet kaikkea muuta kuin rauhallisia hetkiä, milloin syöttötuolissa keskityttäisiin pelkästään syömiseen. Kun laitan pojan syöttötuoliin, on hän innoissaan ja ottaa hyvillä mielin kaksi lusikallista ruokaa, jonka jälkeen hän alkaa pyöriä tuolissa kuin heinämies eikä suostu syömään yhtään enempää. Olen yrittänyt keksiä kaikenlaisia keinoja miten saisin sinne suuhun edes sen kolme lusikallista, mutta se on aikamoista tappelua. Olen myös laulanut desibelit katossa Hämähämähäkkiä, Tuiki tuiki tähtöstä ja Saku Sammakkoa sekä yrittänyt olla todella hassu ja hullunkurinen. Joskus tämä on tuottanut tulosta, sillä poika on lopettanut tuolissa pyörimisen ja jähmettynyt katsomaan mua suu ammollaan, jolloin olen katsonut tilanteeni tulleen ja survonut pojan suuhun ruokaa. Tällä tavoin olen saanut pojan suuhun jopa enemmän ruokaa kuin sen kolme lusikallista. Mutta yleensä en ole jaksanut tapella, sillä en halua, että poika yhdistää syöttötuolissa istumisen ja syömisen pakottamiseen ja inhottaviin asioihin.
Olen ajatellut, että tämä lakkoilu varmaan johtuisi uusista hampaista, mutta toisaalta olen tullut myöskin siihen tulokseen, että tämä on silkkaa valtapeliä. Yhdeksän kuukautta vanha vauva vastaan minä – kumpi voittaa? Olen huomannut pojassa jo pientä omantahdon esittämistä. Milloin ei tykätä siitä kun laitetaan takki päälle, milloin pipo ja lapaset ärsyttävät ja milloin ihan mikä tahansa asia äidin kanssa tehtynä vaan ärsyttää. Kun olen vienyt poikaa välillä hoitoon, olen kauhulla ajatellut, että mitenköhän se ruokalakko sitten esim. mamman ja pappan tai mummin kanssa sujuu. Ja tiedättekö mitä? Ruokalakosta ei ole tietoakaan! Ruoka ollaan aina syöty ilman mitään ongelmia ja muutenkin ollaan oltu kuin herran enkeli.
Kyllä ne vauvat kertakaikkiaan osaa, juonittelevia pikkusia pirpanoita. 🙂
Kohtalotovereita?