Ihanuuksia reippaasti yli 20 vuoden takaa.
Poika sai taas isänsä vanhoja vaatteita – kuinka ihania! Ja ennenkaikkea missä kunnossa ne ovat, sillä onhan niillä vuosia takana jo yli kaksikymmentäseitsemän vuotta. Ei nykypäivän henkkamaukka rätit pysy läheskään näin hyvässä kunnossa, verrattuna niihin vaatteisiin joita silloin tehtiin kun itse oli pieni. Okei, onhan farkkulätsästä väri hieman haalistunut, mutta saumat eivät ole lähteneet rispaantumaan mistään, vaan ovat täysin ehjät. Lätsä on merkkiä Fredrikson, aitoa suomalaista kuulkaas! Muistan omasta lapsuudestani Fredriksonin pottamallisen talvilakin. Mulla tais olla muistaakseni punainen ja sellainen tuntui olevan siihen aikaan aivan jokaisella naperolla. Muistatteko? Käykää katsomassa vaikka täältä, jos ette millään muista. Tommosen talvilakin voisi hankkia vaikka pojalle, sillä ne on aika sulosia ja etenkin lämpimiä.
Farkkulätsä on vielä inan liian iso, mutta mun oli pakko ottaa se käyttöön, jos pojan pää sattuukin kasvamaan talven aikana niin paljon, ettei me ensi keväänä sitä enää pystytä käyttämään.
Villapaita on mieheni mummin tekosia ja se on tällä hetkellä pojalle just passeli. Se saakin mennä ns. takkina hetken aikaa. Muistatteko kun pähkäilin niiden syystakkien kanssa? No, maltoin mielitekoni enkä ostanut mitään. Sen sijaan mun mammani taisi lukea ajatukseni, sillä hän oli löytänyt kirpputorilta ( taas, yllätys ) paksun fleecetakin. Ollaankin nyt vallan käytetty sitä. Se on ihanan paksu ja takuulla lämmin. Täytyy laittaa siitä kuvaa tänne jahka muistaisin. Ja ehteisin.
Villapaitakin on todella hyvässä kunnossa, vaikka sitä ollaan pesty ihan pesukoneessa. Ainoastaan bandakuviossa on hieman pientä nukkaa, mutta muuten se on melkein kuin uusi.
Ihania aarteita taas.
Pidän niin paljon enemmän vanhoista elämää nähneistä vaatteista kuin uusista massatuotannossa tehdyistä. Toki, kyllähän niitä lipsahduksia tulee yhdelle jos toiselle, ( sillä lapsi tarvitsee luonnollisesti vaatteita ) mutta olen niin iloinen siitä, etten ole ostanut pojalle mitään turhaa. Ollaan saatu käsittämätön määrä vaatteita niin siskoltani kuin mieheni serkulta, etten voi kunnolla edes sanoiksi pukea sitä, kuinka paljon ollaan rahallisesti säästetty pelkästään lastenvaatteissa. Ja kuinka kiitollinen olen. Puhumattakaan pinnasängystä, sitteristä, hoitopöydän pehmusteesta, kantorepusta – ja mitä vielä.
Viime viikonloppuna sain taas ison Ikean kassillisen siskoni pojan vanhoja vaatteita ja tällä hetkellä vaatteita on niin paljon, etten varmaan ehdi käyttämään puoliakaan. Laskin kerran ja vaatteet, jotka olen pojalle itse ostanut, mahtuivat kahdenkäden sormiin. Määrä on siis todella pieni. Olen itsestäni niin ylpeä, että olen pystynyt hillitsemään itseni pakkosaada! – kohtauksien keskellä ja välttynyt turhilta ostoksilta. Raskaana ollessani ajattelin, että viimeistään sekoan lastenvaateliikkeissä, mutta toisin on kuulkaas käynyt.
Ja hyvä niin.