Joulupukki kävi jo.
Eilisestä megaväsymyksestä ja turhautumisesta huolimatta, sain pienen piristysruiskeen kun isosiskoni ja hänen poikansa tuli meille kylään. Ja katsokaa mitä mä sain, tai siis korjaan: Katsokaa mitä poika sai!
Muistatteko kun kirjoitin teille noista Littlephantin vaatteista ja keltaisista sammareista? Nämä Littlephantin vaatteet ovat kuulemma menneet ihan kuumille kiville ja siskoni oli saanut noista pöksyistä kaupan viimeisen koon. Niin ja nuo keltaiset pöksyt. Ne eivät ole sammarit mutta sitäkin ihanemmat. Kelpuutan ne ilomielin!
Siskoni oli lahjoistaan niin innoissaan, että käski avata lahjat melkein heti. Tietty tein työtä käskettyä. Hän jopa raaputti kerralla Veikkauksen joulukalenteriarvan! Itselläni on vielä kaksi luukkua raaputtamatta – sormet ristiin, että voitan!
Koin omasta lahjastani niin suuren nolostumisen tunteen, etten pystynyt antamaan sitä. Sanoin, että hän saa pakettinsa joulun jälkeen, sillä mun on aivan pakko ostaa siihen jotain lisää. Eihän sillä määrällä ole mitään väliä eikä sillä mikä se lahja on, kunhan on muistanut, sanoi sisko. Uskokaa tai älkää, mutta tässä tapauksessä sillä kyllä on väliä! Siskoni on nähnyt lahjojensa suhteen todella suuren vaivan ja metsästänyt Littlephant pöksyjä varmaan kissojen ja koirien kanssa.
Puhumattakaan siitä mitä minä häneltä sain. Siitä kirjoitan teille myöhemmin, vaikka joulun jälkeen.
On se onni kun on sisaruksia!