Vapaapäivänä.

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, olen viettänyt eilisestä lähtien vapaapäivää. Anopilla on parhaillaan syysloma ja hän halusi pojan yökylään. Täytyy sanoa, että on ollut todella hiljaista ja outoa kun poika ei ole ollut jaloissa pyörimässä. Ei ole tarvinnut juosta haukkana portaisiin ottamaan poikaa alas niistä, saatika tapella päiväunien kanssa. Eilen jähmetyin kolmeksi tunniksi vaan katsomaan telkkaria ja nauttisin hiljaisuudesta. Olen heikkona ruoka ja leipomisohjelmiin ja katsoin kaikessa rauhassa Leila leipoo – ohjelman. Kyllä mieli lepäsi, voin sanoa. 🙂

Kuitenkin huomasin, että olisin voinut helposti kuluttaa koko päivän vaan katsellen hömppäohjelmia ja sehän ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä kun saan sitä omaa aikaa on se ( melkein lähestulkoon aina ) kulutettava tehokkaasti. Niinpä päätin, että nyt teen kotiin oikein suursiivouksen ja teen ns. rästiin jääneitä juttuja – sellaisia joita en tunnu millään ilveellä saavan hoidetuksi arkisin.

Järjestin pieneksi jääneet vauvanvaatteet uudelleen. Siis miten niin meillä on muka aivan liikaa vaatteita? Koin hengitysvaikeuksia järjestellessäni niitä, sillä kun sain ne järjestykseen, lopputulos oli tuo kuvassa näkyvä täynnä oleva äitiyslaatikko ja kaksi isoa Ikean kassia! Aivan tajuton määrä ja lisää on vielä tulossa kun tällä hetkellä käytössä olevat vaatteet jää pieniksi. Minne ihmeeseen sitten laitan ne? Hyllyhän jo notkuu! No, pääasia ainakin on se, että nyt kaappi on siistissä järjestyksessä mitä aikaisemmin. Joitain tiettyjä vaatteita tulen tietenkin säästämään pojalle itselleen ja jos tulevaisuudessa saisimme toisen vauvan – sitten joskus.

Kirpputorille vietävät vaatteet, laukut ja kengät olisi nyt valmiina myytäväksi. Aikamoinen kasa niitäkin tuli ja nyt pitäisi saada itsestään sen verran niskasta kiinni, että varaisin pöydän. Toivottavasti ennen joulua, sillä tilaa on jo nyt aivan liian vähän ja tämmöinen iso pursuava kassi huoneen nurkassa aiheuttaa pelkkää päänsärkyä ja muistuttaa siitä kuinka rajallinen arkeni onkaan. Hei, muistuttaisinkin edellisessä postauksessa näkyneet saappaat – ne ovat edelleen myynnissä ja jos ne kiinnostavat, niin laita rohkeesti mulle sähköpostia! 🙂

Pesin sitterin ja laitoin sen säilöön – ihanaa, nyt se on vihdoin ja viimein pois jaloista. Poikahan ei ole käyttänyt sitä enää pitkään pitkään aikaan, mutta kuten tässäkin asiassa, olen ollut aika laiska – ehhehehe. Mutta nyt kolme hurraa huutoa sille, että se on pesty ja säilössä! Hurraa, hurraa, hurraa! Myös pojan vauvalelut kävi pesun kautta ja ne saa nyt odottaa seuraavaa leikkijää.

Kaksi koneellista pyykkiä pyöri taustalla kun siivoilin kotia. Olen varmaan joskus maininnut, että rakastan kodinkoneiden hyrinää ja se rauhoittaa todella paljon mieltä. Rakastan siis pyykinpesemistä ja niiden ripustamista – se on terapeuttista! Kuvassa näkyvä raidallinen trikoopaita on uusin ostos Lindexiltä ja se on todella mukava päällä. Voisin tälle hetkellä pukeutua pelkkiin trikoopaitoihin, sillä en ole paljoakaan jaksanut panostaa lähiaikoina pukeutumiseen. Jos olen lähtenyt kaupungille, on päältä löytynyt farkut, tennarit ja tämä trikoopaita. Simppeliä ja mukavaa.

Ja arvaatteko mitä löysin kaapinperukoilta? Kaksi vuotta sitten opistolla tehdyn ns. miellekartan tulevaisuudestani! Tätä oli todella kiva katsoa ja huomata, että suurinosa kartassa olevista jutuista on toteutunut. Tää kuuluu vähän siihen en tee tällä mitään, mutten voi heittää sitä poiskaan – kategoriaan, sillä tähän liittyy todella paljon hyviä muistoja. Jos saisin valita, palaisin oitis takaisin opistoaikoihin. Kaapista löytyi muutenkin todella paljon kaikkea turhaa – kuten n. viisi käyttämätöntä kännykkää ja iso kasa latureita! Sekä pistorasioita ja kaikenlaista tinkentankelia joita on jäänyt remontin jäljiltä. Miksi ihmeessä niitä täytyy säästää kun ne vie turhaa tilaa eikä niillä tee mitään? Aivan turhaa! Osa lensi suoraan roskiin, mutta kännykät ja pistorasiat jätin, sillä mies on varmaan asiasta toista mieltä ( lukekaa: ne eivät ole siis turhia ) :D

Siivouksen keskellä kävin tankkaamassa mahani täyteen valmiissa ruokapöydässä äitini luona. Lihapullat ja muusi – ei ole niiden voittanutta! Eikä etikkapunajuuren, kuinka hyvältä se maistuikaan monen vuoden tauon jälkeen. Tykkään punajuuresta, mutta etikkasäilykkeitä saatika tuoretta punajuurta tulee ostettua kotiin todella harvoin, oikeestaan ei koskaan. Nyt sitä voisi ostaa, sillä se maistui todella hyvältä – varsinkin muusin kaverina. Myös se, että pääsee valmiiseen ruokapöytään on aika luksusta. Välillä omaa ruokailua tulee arjen hälinässä laiminlyötyä, mikä on todella huono juttu. Joskus mun ruoat on jopa todella omituisia ( myönnän sen )

Syömisen jälkeen lähdettiin äidin kanssa metsään lenkille – Bruno mukaan ja menoks. Kuvia metsästä ei ole, sillä sen verran kovin piiskasi tuuli ja vesisade vasten kasvoja, että katsoin parhaaksi jättää kameran kotiin. Ulkona oli jopa niin jäätävää, että oli pakko ottaa käyttöön pitkätkalsarit! :D

Illemmalla haimme pojan kotiin ja siellä oltiin yhtä hymyä – mun oma ihana pikkumies. Nyt poika tuhisee unta ylhäällä, on tuhissut jo kohta kaksi tuntia. Huomenaamulla saan taas herätä iloiseen päristelyyn. <3

Muistakaa ottaa aina välillä aikaa myös itsellenne.