Minun vuoteni.
Elossa ollaan – vaikka melkein viikon hiljaisuudesta olisi voinut luulla muuta.
Se on vaan sillä tavalla, ettei sitä aikaa riitä vuorokaudessa enää niin paljon kuin ennen – siis ennen tuota pienokaista. Kädet ovat täynnä kotiaskareita ja pojan pallottelemista. Vielä kun pojalla on ollut mahakipuja ja yöt ovat menneet miten sattuu, ei ensimmäisenä ole tullut mieleen kirjoitella blogin puolelle mitään.
Ehkä pieni hengähdystauko olikin tarpeen.
Nyt kun olen pojan kanssa kotona ja vuosi lähenee loppuaan, olen pakostikkin ruvennut miettimään kulunutta vuotta. Vuoden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, ihan uskomattoman paljon asioita. Olen huomannut ennen kaikkea kasvaneeni henkisesti ja olleeni rentoutuneempi kuin koskaan aikaisemmin. Olen kiitollinen monestakin asiasta ja kun katson ympärilleni huomaan olevani myös uskomattoman onnekas. Aina näitä asioita ei kiireen keskellä huomaa, mutta kun pysähtyy hetkeksi, laskee kymmeneen ja hengittää syvään alkaa kaikki näyttää jo paljon paremmalta.
Tässä katsaus omaan kuluneeseen vuoteeni:
Tammikuu
– Sain vihdoin ja viimein itselleni kunnon kameran ja voi sitä ilon määrää. Kuvasin lähestulkoon kaikkea mikä liikkui ja kamera kulki aina mukanani – kulkee edelleen.
– Poltin todella paljon kynttilöitä. Niitä ei koskaan voi polttaa liikaa!
– Söin koulussa kahvitauolla uskomattoman määrän kuivia ja kamalia Digestive – keksejä. Kahvin kanssa kun aina piti ja pitää olla kostuketta – ja noihin oli tyytyminen. Pohdiskeltiin luokkatovereiden kanssa kulunutta yhteistä aikaa ja nauroimme mahamme kipeiksi.
– Söin paljon pastaruokia. Yhdeksi suosikiksi nousi katkarapupasta. Kermaista sen olla pitää!
Helmikuu
– Hoksasin hieman jälkijunassa nuo lämpimät pannat. Sellainen löytyikin melkein aina päästäni – pelasti huonona hiuspäivänä tai jos otsassa oli kamalan kokoinen finni.
– Suosittelen tuota kirjaa kaikille, jotka ovat yhtä höperöitä kuin minä – Lorna Byrne: Enkeleitä hiuksissani. Uskomatonta, että sain sen luettua! Kolmas kirjani jonka olen lukenut kannesta kanteen.
– Tein töitä, töitä, töitä ja töitä.
– Ihmettelin mikä ihme siinä pastellissa oikein viehätti ja vietin aikaani yhdessä lempikahvilassani.
Maaliskuu
– Ostin kotiin tulppaaneja. Piristi kotia ja mieltä.
– Saimme tietää pienestä masuasukista.
– Tein ensimmäisen kerran kotona brunssin ( kerta jäi varmaan viimeiseksi ) Oli nannaa!
– Löysin alennusmyynneistä Metallican urasta tehdyn kuvakoostekirjan – kuudella eurolla! Keräilen kaikkea mikä liittyy Metallicaan. Kirjassa on todella hienoja kuvia ja mielessä on käynyt jonkun kuvan teettäminen tauluksi. Onko semmonen mahdollista?
Huhtikuu
– Kävimme viimeisen kerran Mäntyluodossa koirarannalla. Oli todella kylmä, mutta Bruno nautti täysin rinnoin. Tuota rantaa on ikävä!
– Pakahduin pitsiin ja pohdiskelin asuvalintaa vapun rientoihin.
– Ostimme ikioman kodin ja remontoiminen alkoi. Jee!
– Fiilistelin kevättä!
Toukokuu
– Vietimme luokan kanssa viimeisiä yhteisiä hetkiä patikoinnin merkeissä. Söin ensimmäisen grillimakkaran.
– Avasin ballerinakauden.
– Lenkkeilimme Brunon kanssa viimeisiä lenkkejä keväisellä pellolla ennen muuttoa.
– Pakkailin intopiukassa tavaroita! Muutto oli edessä! Takaisin kotikonnuille neljän vuoden poissaolon jälkeen.
Kesäkuu
– Tutustuin kotikontuni kirpputoreihin ja tein kivoja löytöjä.
– Vietimme juhannusviikon Pärnun lämpimän auringon alla. Se viikko tuli tarpeeseen!
– Juhlisimme kaveripariskuntamme häitä.
– Lämmin kesäpäivä tuttavan mökillä järven rannalla oli kiva tapa viettää joutilaana.
Siinä nyt oli puolikas katsaus vuoteeni. Toisen puolikkaan jaan teille myöhemmin, ettei mene liian pitkäksi ja tylsäksi. On muuten hauskaa huomata mitä kaikkea sitä onkaan vuoden aikana tullut tehtyä.
Tällä vuodella oli itselleni todella suuri merkitys.
Perjantaita kaikille!