Vuosi 2013 – toinen puolisko.
Jahas, sitten olisi vuorossa vuoden 2013 toinen puolisko, eli heinäkuusta tähän joulukuuhun. Tosiaan, aiemman puoliskon tästä vuodesta voit käydä lukemassa täällä – jos vaikka jostain syystä jäi lukematta. 🙂
Heinäkuu
– Pojan huoneen seinä sai vihdoin ja viimein kaipaamansa maalia!
– Juhlittiin siskoni pojan 4- vuotis synttäreitä ja tarjottavat oli suussasulavia – etenkin noi pororullat, nam!
– Söin överimäärän fetasalaattia, mitä en ole syönyt ollenkaan tämän jälkeen. Kun kerran iskee kunnon himotus päälle, yleensä se himo on niin suuri, että loppujenlopuksi siihen jopa kyllästyy. Eipäs! Söinhän ystäväni vauvakutsuilla fetasalaattia, ketä mä oikein huijaan?
– Meidän makkari sai pienen päivityksen ja piristyksen peililiukuovista. Ne toi todella paljon tilantuntua huoneeseen ja olivat ehdottomasti yksi parhaimmista hankinnoista!
– Vietettiin lämmintä kesäistä päivää ystävien mökillä, jolloin talviturkki lähti ensimmäisen kerran kunnollisesti pois. Vesi oli todella lämmintä ja oli ihana liplatella laineilla uimapatjan päällä – ah!
– Porilaiset ihanat ystäväni tulivat piristämään mun ja pojan päivää ( ikävä teitä ) ja poika sai suloisen repun.
– Poimin pakastimen täyteen marjoja, joista ei ole paljoakaan enää jäljellä.
– Ostin kukkapöksyt!
– Tehtiin paljon lenkkejä meidän lähimetsässä ja lähimaastossa sekä unelmoitiin tulevaisuuden isommasta kodista.
Elokuu
– Tehtiin neljän päivän reissu Pohjanmaalle ja Lapua Vanhan Paukun festivaaleille. Oli huippu hauska reissu! Oltiin ekaa kertaa pojasta erossa niin pitkän aikaa ja ikävä oli aivan kamala. Tällä reissulla loppui myös imettäminen, vaikka matkalla olikin mukana rintapumppu. Ei se kuitenkaan ole aivan sama asia – poika ja rintapumppu.
– Olin sienimetsällä.
– Vietin vapaata iltapäivää äitiydestä ja testasin kestolakkausta.
– Kuvasin terassia yhtenä sateen jälkeisenä iltana.
– Poika keinui elämänsä ensimmäisen kerran ja voi sitä ihmetyksen ja riemun määrää – niin pojalla kuin mullakin. Tällä hetkellä keinu kuuluu pojan lempipuuhiin!
– Tein vispipuuroa kuukaudessa aivan liikaa, mutta kun se on vaan niin hyvää! Poikakin tykkää.
– Mun ja miehen kevyt iltapala – texmex salaatti. Katsokaa ohje täältä.
– Visiitti Turkuun ja Turun Linnaan.
– Käväistiin äidin kanssa Vuohensaaressa ja testattiin kesäkahvila, missä oli todella hyvät rinkilämunkit.
Syyskuu
– Saatiin tietää uudesta tulevasta perheenjäsenestä. <3
– Äitini otti toisen kissan, joka sai nimekseen Niilo. Poika rakastaa kissoja, niin kuin eläimiä muutenkin – mikä on meidän onni, sillä lähestulkoon jokaisella läheisellämme on koira tai kissa. Aina äitini luona ollessamme, poika konttaa kissojen perässä kikattaen ja oikeasti leikkii niiden kanssa! Kerran yllätettiin poika ja Niilo kahdestaan huoneesta ja poika heilutteli höyhentikkua Niilon edessä samalla nauraen valtavasti. Niilo hyökkäsi aina välillä tikun kimppuun ja se vasta hauskaa olikin! Tästä on onneksi kuvattu video muistoksi. :)
– Pojan huone valmistui kokonaisuudessaan, vaikka usko meinasikin loppua matkalla.
– Syksy teki selkeesti tuloaan ja lenkkeiltiin paljon syksyisessä metsässä. Nyt sinne liiemmin ei ole viitsinyt mennä, sillä siellä on niin kuraista – tai ainakaan vaunuilla ei kannata, tai saa pestä vaunutkin.
– Osallistuin Lilyn asukuvaviikkoon, mikä oli hauska haaste!
– Sekä yllätin itseni ja ennen kaikkea muut, kun virkkasin pojan huoneeseen keltaisia koreja. Kuvassa näkyy kaksi valmista, mutta nyt niitä on jo kolme. Näiden jälkeen en olekkaan virkannut mitään. Pitäisi käydä ostamassa uusi kuteita – joissain ihanan herkullisissa väreissä!
– Tein todella, todella hyviä sämpylöitä, ohje löytyy täältä.
Lokakuu
– Askartelin pimeänä ja sateisena päivänä pojan huoneeseen kuvakorttiketjun.
– Bruno kiinnostui pojasta aivan uudella tavalla, kun poika alkoi liikkumaan enemmän. Tästä alkoikin sitten aikamoinen sirkus ja lopulta päädyttiin koirakuiskaajan palkkaamiseen. Kannatti!
– Tein meidän makkariin ” taulun ” tekstillä: ” Kaikki tapahtuu syystä. ”
– Siis, en ymmärrä yhtään mitä olen tällöin ajatellut, kun kehuin mammani kaalihässäkkää herkulliseksi! Syytän tästä kyllä täysin raskaushormoneja! Tällä hetkellä ällöttää broilerinsuikaleet, enkä pysty syömään niitä. Se koostumus ja maku – yäh. Pelkästään tuota kuvaa katsomalla, alkaa hieman yököttämään. Ja ohje on todellakin mammani, ei minun – hahaha.
– Kuvailin kotia ihan muuten vaan.
– Tein jauhelihacannelloneja jotka oli todella hyviä! Tosin, en ole tämän jälkeen tehnyt näitä enää kertaakaan ja jauhelihakin ällöttää – niin raskauden puolesta kuin muistakin syistä. Tällä hetkellä kaapissa odottelee kasvislasagnen tarvikkeet, viikonloppuna kokkaillaan! Ja miehen on syötävä!
– Vietin kokonaisen päivän siivoskellen kaappeja ja löysin parin vuoden takaisen miellekartan tulevaisuudestani.
Muuten huomaatteko, että Lokakuu taisi olla blogin hiljaisin kuukausi? Ainakin kun selailin kuvia, niin kuvasaldo oli jäänyt todella pieneksi. Lokakuu oli pahoinvoinnin vuoksi todella kamala kuukausi ja suurinosa tästä kuukaudesta menikin aika lailla neljän seinän sisällä ja sohvalla maaten.
Marraskuu
– Vietettiin sairaspäiviä kotona kun pojalle tuli korvatulehdus ja toinenkin ja flunssa ja hampaiden puhkeaminen ja mitä vielä – kaikkea kivaa!
– Aloitettiin remppa, joka on vieläkin kesken! Miten niin meillä aina muka kestää?
– Bruno päätti syödä pojan lemppariauton.
– Järjestin ekaa kertaa blogissa arvonnan, joka osottautui hyväksi ideaksi vaikka sitä hieman jännäsinkin. Keväällä on tulossa uusi!
– Lähdettiin isosiskon kanssa Helsinkiin Hurtsin keikalle. Oli mahtavaa!
– Vietettiin ystäväni vauvakutsuja.
– Kuvasin joulukortti kuvat.
– Tontut pääsivät esille.
– Käytiin pojan kanssa avoimessa päiväkodissa, missä ei ole käytykkään tämän jälkeen.
Joulukuu
Kuvia joulukuusta voin laittaa jo nyt, sillä tiedän, että tässä kuussa en tule tekemään enää mitään muuta kuin rentoutumaan ja odottamaan joulua ja niitä ihania herkkuja!
Tämä kuukausi on kyllä ollut vuoden haastavin ja stressaavin kuukausi. Jollain tapaa kaikki syksyn aikana tapahtuneet muutokset – niin sukuamme kohdannut äkillinen poismeno, uusi raskaus, pojan sairastelut ja ongelmat Brunon kanssa niputtuivat yhdeksi isoksi nipuksi harteilleni ja kaikki tuntui ylitsepääsemättömältä. Sen vuoksi kuviakaan tästä kuusta ei niin kamalasti ole, koska se on mennyt viettäen pojan 1 vuotis synttäreitä ja stressaillen kaikenlaisesta tyhmästä. Oloani helpotti kyllä kieltämättä aika paljon se, kun sain jakaa teille uuden raskauteni – se kun on ainakin omasta mielestäni vaikuttanut blogin sisältöön.
Ja vaikka kuinka kliseiseltä tämä kuulostaakin, niin tämä vuosi on kyllä ollut opettavainen. Stressaava ja ihana samaa aikaa, mutta ennen kaikkea todella opettavainen. Tai itse uskon siihen, että ihan jokainen tuleva vuosi opettaa ihmiselle aina jotain uutta – niin itsestään, muista ihmisistä kuin maailmasta muutenkin. On myös jännää ja pelottavaa ajatella, että edessä on uusi vauva vuosi uuden pienokaisen kanssa ja tämä kaikki on läpikäytävä uudestaan.
Aika huisii. <3
Minkälainen sinun vuotesi on ollut?