Vakosamettihousuinen mies.
Alunperin ajattelin, että kun alennusmyynnit alkavat suuntaan kärppänä kaupoille uudistamaan vaatekaappini synnytyksen jälkeen. No, ihan noin vaan sitä kaappia ei uusita, sillä kroppa on vielä sen verran vieraanoloinen sekä oudonmallinen ettei mikään tunnu istuvan – ainakaan niin kuin ennen. Mahdun vanhoihin lempi farkkuihin, mutta maha jää – ei niin imartelevan näköisesti – pömpöttämään farkkujen päälle. Onneksi tämä nykymuoti on sen verran anteeksiantava, että näytän edes vähän ihmiseltä – kiitos löysistä isoista neuleista ketjuliikkeet!
Tämän farkkuepisodin läpi käydessäni ajattelin, että onhan niitä ” farkkuleggareita ”, mähän voin hankkia sellaiset ja piilottaa mahani niihin. Eihän niissä ole nappeja eikä vetoketjua, vyötärö joustaa eikä kiristä. No joo! Voin kertoa, että näissä ” farkkuleggareissa ” näyttää siltä kuin mulla olisi mahoja ainakin kolme kappaletta.
Ja se vasta imartelevalta näyttääkin.
No ei kyllä.
Kaupoista löytyi kuitenkin jotain pojalle. Muistatteko kun hehkutin Joulupukki kävi jo – postauksessa siskoltani lahjaksi saatuja keltaisia housuja? Olen halunnut pojalle keltaisia sammareita, mutten ole löytänyt sellaisia vielä mistään – paitsi nyt.
Nämä kotiutin Lindexiltä 7 euron hintaan! Voi mua onnekasta.
Näytin nämä avomiehelleni ja hän tokaisi: ” Et kai sä meinaa siitä mitään hippiä tehdä? ”
Miehet. Ne on niin ennakkoluuloisia.
Minä siihen: ” No en tietenkään. ”
Enpä.
Näistä pöksyistä tuli mieleen:
Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Ensi vuonna kuullaan taas!