Kohti uusia tuulia.

Pohdiskelin tässä yksi päivä, että kaipaan jotain uutta. Jonkinlaisia uusia tuulia elämääni ja ns. puhdasta pöytää. Syksyllä omassa elämässäni tapahtui aika paljon kaikenlaisia muutoksia – koin menetyksen tuskan, mutta myöskin uuden elämän alkamisen. Samalla en voinut olla pysähtymättä miettimään omaa elämääni ja kaikkea sitä mitä se pitääkään sisällään. Halusin ihan hirveästi pistää koko kodin sisustuksen uusiksi, sillä koin suurta uudistumisen tarvetta – jonkinlaista puhdistautumista vanhasta ja tunkkaisesta – ja tätä haluan edelleenkin.

Syksyllä omasta mielestäni blogini sisältö kärsi, enkä liiemmin nauttinut kirjoittamisestakaan ja sain pakolla kaivaa juttuja mistä teille kirjoittaisin. Eikä se tuntunut hyvältä. Olen aika tarkkaan miettinyt, että mitä blogissani kerron – niin omasta itsestäni, meidän perhe-elämästä, pojasta ja ylipäätään siitä meidän ympärillä pyörivästä normaalista arjesta. Olen nyt jälkikäteen huomannut, että blogini sisältö on aika rajallinen ja kuvatkaan eivät aina kerro sitä todellista totuutta – ja tämä on vaivannut minua, sillä haluaisin paljastaa ja kertoa teille niin paljon enemmän. Itse tykkään lukea blogeja, missä on hyvät ja laadukkaat kuvat, kivasti soljuva teksti ja se, että kirjoittajalla on kasvot. Se, että voin samaistua kirjoittajan ajatusmaailmaan ja saada kuvista paljon hyvää inspiraatiota on mulle itselleni todella tärkeetä ja haluaisin antaa teille lukijoille myös sitä samaa omassa blogissani.

Jollain tavalla tämä nykyinen blogi junnaa paikallaan eikä anna sitä todellista kuvaa itsestäni, sitä millainen ihan oikeasti olen. Tämä blogi on aloitettu jo pari vuotta sitten ( ja siinä välissä kotina on toiminut bloggeri ) ja kun aloitin kirjoittamisen, ei tuolloin tiedossa ollut edes perheenlisäystä ja mielessä pyöri aivan toisenlaiset tulevaisuuden suunnitelmat. Eikä sillä, että olisin nyt tyytymätön siihen, että olen kohta kahden lapsen äiti, eikä suunnitelmat toteutuneetkaan, mutta tämä blogi muistuttaa jostain mitä ei oikeasti ole enää olemassa. Olen viimeisen reilun parin vuoden aikana halunnut fysioterapeutiksi, kotitaloudenopettajaksi, elämäntapavalmentajaksi, lähihoitajaksi, yrittäjäksi ja mitä vielä. Haluan koko ajan niin paljon ja kaikenlaista, etten oikein edes tiedä mikä se oma juttuni olisi. Taidan olla luonteeltani ikuinen taivaanrannan maalari, enkä muuksi muutu.

Olen luonteeltani myös ikuinen unelmoitsija. Tiedän, että vaikka saisin unelmieni työpaikan, kaipaisin silti koko ajan jotain lisää. Aina saan päähäni jonkin uuden tempauksen mitä haluaisin kokeilla, mutta en koskaan osaa viedä asioita loppuun asti. Eikä tämä siltikään tarkoita sitä, ettenkö olisi onnellinen nykyiseen elämääni, mutta sellainen minä vain olen – ikuinen unelmoitsija.

Ja tästä sainkin ajatuksen – tai oikeastaan vahvistuksen siihen, mitä olen pyöritellyt päässäni jo pidemmän aikaa. Nimittäin haluan aloittaa blogin kirjoittamisen ns. puhtaalta pöydältä. En ole muuttamassa Lilystä mihinkään, mutta haluan vaihtaa blogini nimen johonkin enemmän itseäni kuvaavampaan nimeen. Kun eilen illalla sänkyyn mennessäni mietin mikä se nimi mahdollisesti voisi olla, tuli idea kuin salama kirkkaalta taivaalta. Nimittäin, mikä olisikaan osuvampi nimi kuin Tuuliajolla. Oikeassa sivupalkissakin lukee: ” Olen oman elämäni tuuliajolla, enkä suostu vaihtamaan päivääkään. ” ja tämä kuvastaa minua täydellisesti, sillä sitähän minä juuri olen. Vaikka saisin elämässäni kaiken haluamani, olisin kai silti aina jollain tapaa tuuliajolla – ja ihan positiivisessa mielessä.

Huhhei, nyt se on sitten sanottu ääneen! Kylläpä jännitti! Blogini sisältö ei tule muuttumaan millään tavalla, muuta kuin kuvastamaan paremmin meidän arkea, itseäni ja omia ajatuksiani – juuri sellaisena kuin olen halunnut aina ne teille jakaa, mutta jostain kumman syystä edessäni on ollut jonkinlainen muuri. En poista vanhoja juttujani täältä ja toivon myös, että te lukijat pysytte edelleen matkassani mukana, sillä juuri te olette tehneet tästä kirjoittamisesta niin kivaa.

Nähdäänhän vielä jatkossakin? Sillä nyt alkaa Tuuliajolla.