Inspiraatiot talteen.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Kuten edellisessä postauksessa sanoin, en tehnyt minkäänlaisia lupauksia uudelle vuodelle, vaan toivoin lähinnä sitä, että ensimmäinen vuoteni äitinä olisi tehnyt minusta sen verran rennomman, etten enää stressaisi turhia.
Ja niinpä sain päähäni jotain, kun kaikki lähti tästä…
Tämän kamalan väsymyksen lisäksi, olen kokenut jollain tavalla käyväni hieman ylikierroksilla. Joskus niin paljon, että mun on vaikea päivän päätteeksi rentoutua ja usein kun poika menee nukkumaan, aloitan kaikenlaisia ylimääräisiä hommia – niin tiskikoneen tyhjentämistä tai pölyjen pyyhkimistä. Tai, eihän noi nyt ole niinkään ylimääräisiä juttuja vaan täysin tarpeellisia ja pakollisia kotitöitä – mutta ei välttämättä enää niinkään yhdeksän aikaan illalla. Eli sen sijaan, että käpertyisin sohvalle viltin alle ja nostaisin jalat ansaitusti kohti kattoa, voohotan menemään pitkin kotia. Tämä ei ole hyvä juttu. Vielä sänkyyn mentäessä mieli on täysin virkeä vaikka kroppa on jo puolikuollut.
Usein olenkin valveilla sängyssä vielä kahdenkin tunnin päästä ja mielessä pyörii kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Mietin meidän tulevaisuuden kotia ( jota siis ei ole edes vielä olemassa ) aikaa kun poika menee hoitoon, uuden vauvan syntymää, ensi kesää ja siis aivan kaikkea. Olen jo pidemmän aikaa tiennyt, että mun on löydettävä jokin keino rentoutumiseen ja joku juttu mihin purata se kaikki päässäni mylläävä inspiraatiotulva. Blogiin yleensä kirjoitankin kaikenlaista mitä päässä liikkuu ja puran omia tunteitani, mutta ennenkuin ne päätyvät tänne, on niiden siinä välissä päädyttävä jonkinlaiseen välietappiin.
Keksinkin, että mun on hankittava itselleni inspiraatiokirja! Voitin pikkujouluissa ( kyllä, järjestämme aina illanistujaisissamme tietokilpailuja ) pienen päiväkirjan. Olen pitänyt päiväkirjaa aina ensimmäiseltä luokalta ylä-asteelle asti, kunnes se jostain syystä vain jäi. Kaikki päiväkirjat ovat edelleen tallessa ja ne on luettu moneen kertaan. Ja voi pojat, en kyllä tunnista tekstistä itseäni! Olisi todella kamalaa, jos joku joskus saisi kirjat käsiinsä! Mutta, jo tuolloin huomasin, että kirjoittaminen helpotti oloa ja mieli ei ollut enää niin levoton.
Tähän inspiraatiokirjaan kirjoitan siis kaikki päässäni mylläävät ideat aivan kaikkien asioiden suhteen ja luulen, että tämä varmaan edes vähän helpottaisi ylikierroksilla käymistäni. Pidän myös leikekirjaa meidän tulevaisuuden kotia varten. Leikkaan sisustuslehdistä mielenkiintoisia ja ihania sisustusratkaisuja, materiaalivaihtoehtoja ja aivan kaikkea. Sitten kun me joskus ruvetaan suunnittelemaan meidän tulevaisuuden kotia, voin kaivaa ensiin leikekirjani ja miettiä mikä sopisi meidän kotiin.
Mun olisi aivan sula mahdottomuus selittää miehelle mistä oikein tykkäisin, sillä selitän asiat aina vaikeimman kautta eikä mies ymmärrä tuon taivaallista. Usein mun jutut kuulemma meneekin yhdestä sisään ja toisesta ulos. Kun kysyn mieheltä miten hänen työpäivänsä meni, hän vastaa hyvin. Kun taas itse selitän kaiken juurta jaksaen ja puolessa välissä juttua huomaan, ettei mua edes kuunnella.
Siinä taitaa olla miesten ja naisten yksi suuri ero – miehet ovat niin yksinkertaisia kun taas me naiset ei niinkään.
Jotain olen jo kirjaan kirjoittanut, mutta se jääköön omaksi tiedokseni, vaikkei tämä mikään salaisuus olekkaan. Mies lähinnä nauroi ideaani ja sanoi, että nää on pikkutyttöjen juttuja. Olkoot vaikka sitten niin, mutta tarvitsen ehdottomasti tätä itselleni. Kirja on laukussa mukana ihan minne tahansa menenkin, sillä koskaan ei voi tietää milloin se suurin inspiraatiotulva valtaa mielen.
Rakastan kirjoittamista ja to do – listojen tekemistä, joten sen sijaan, että kotimme olisi täynnä värikkäitä pikkulappuja ( joita mies harrastaa ) saan kirjoittaa juttuja ylös tähän kirjaan. Ja jos vanhojen päiväkirjojen lukeminen on ollut hauskaa ja samaa aikaa yhtä tuskaa, niin miltäköhän tuntuu lukea tätä parin vuoden päästä? On hauska huomata onko jokin asia muuttunut ja inspiroituuko vielä samoista asioista.
Miten te keräätte inspiraatiota talteen?