Murrehaaste ja alennusmyynneistä löytynyt huivi.

Tartutaanpa nyt samassa postauksessa sekä haasteeseen, että alennusmyynneistä löytyneeseen huiviin, mistä näitte vilauksen täällä. Murrehaaste on ollut sen verran hauskaa luettavaa muiden blogeista, että päätinpä tehdä sen itsekin.

Here we go!

Pääti tänää pitkä tauo jälkee lähtee pidemmäl mettälenkil. Tätä lenkkii tulee yleensä mentyy miehe kans todella paljo kesäsi ja syksysi, mut nyt oon ite pitäny tauo tä lenki kans huonoje ilmoje vuoks ja siks, ku tä pallomaha kans liikkumine ei aina oo nii helppoo. Mä ole huomannu, et lenkkeily ei enää suju iha niiku enne, sillä mahaa pistelee ja vihloo ja ole joutunukki hidastamaa jo tahtii. Mä muista mite paljo huonommas kunnos olin pojast täs vaihees odotust. Liikkumine oli todella vaikeet ja suurie liitoskipuje vuoks matelin eteenpäi vaappue ku pingviini. Eli siis toisaalt, olen paremmas kunnos ny tästä uudest raskaudest, mitä pojasta olin koskaa.

Silti täytyy muistaa ottaa rauhallisest ja pyysinki lenkil mukaa oma äitini. Iha varmuude vuoks, jos vaik tuuperrunki johki ojaa ja kukaa ei oo mua pelastamas sielt. Kaikelisäks, o paljo kivempaa mennä lenkki jonku kans ku yksi.

Kuvat ei iha anna osviittaa siit, mite kivast aurinko pilkotti pilvie välist – näytti tosi kivalt kaike se jouluviikol ollee pimeyde jälkee. Enkä ees muistanu sitä, et mite kivalt mettälenkki taas tuntu ja näytti, vaik jokapuolel oliki kuraa ja vesilammikoi.

Oli tosi virkistävä ja ennekaikkee kylmä lenkki. Tuuli oli todella kirpsakka vaste kasvoi, vaik asteet oli aika hyvi plussa puolel. Tää o muute ihmeelline vuodeaika, ku ei oikee tiedä et mite pitäis pukeutuu. Kaikelisäks raskaus luo iha omat haastees

Pipol voi olla liia kuuma ja pannal liia kylmä. Talvitakil o lenkil liia kuuma, mut silti tuulitakki ja se alla paksu fleecepaitaki o aiva liikaa ja pelkkä tuulitakki taas o liia kylmä. Yritä sii sit pukeutuu! Olen ruvennu käyttää miehe tuulihousui lenkil, sillä ne o nii mukavat ku voin vaa sujauttaa ne jalkoihi.

Kuvas näkyvä tikkitakki o viime vuotine alennuslöytö Prismast kahdeltoist euroo ja se o ainut takki, mikä mahtuu täl hetkel lenkil pääl. Tosin, sen kans tulee aiva liia kuuma, mutku muutakaa ei oo, enkä viitti ostaa uutta. Kyl mä sil hyvi pärjää – ja se o pärjättävä.

Ja sit toi huivi, se o todella lämmin vaik onki suurimmaks osaks akryylii. Se o ihana muhkee ja sen saa kiepautettuu mont kertaa kaula ympäri ja sen muhkeude ansiost se lämmittää kivast myös niskaa. Mut yks pikku miinus mu o siit sanottava, sillä hapsut alkaa purkautuu jo pari käyttökerra jälkee. Aika harmi, sillä huivi o muute nii nätti. Täs huomaa, miks haluun yleensä panostaa kaulahuiveis laatuun, sillä vaik maksaiski niist hiuka enemmä, ni ne takuulla kyl sit kestää aikaa ja käyttöö. Jo reilu neljä vuode takaset Ganti villahuivi ja Lacoste kashmirhuivi on edellee ku uudet, vaik oon käyttäny niit todella ahkeraa. Gantihuivi on saanu kokee Rukan laskettulumäkie kovat tuiskut ja Lacoste hiestyny monta kertaa lenkeil, saanu osaksee sadetta ja nii kans pakkastaki.

Mut, onha silti toi huivi aika nätti, eikä rokottanu lompakkoa tosiaa ku vaa sen kolmetoist euroo.