Ripaus minttua.

Tiedättekö mihin havahduin tässä yksi päivä? No siihen, että näin ilmojen ollessa jo aika lämpimiä, mutta maan ollessa vielä sen verran mutainen ja märkä, meillä ei ole pojalle ainuttakaan kuravaatetta. Ei kumisaappaita, housuja, takkia eikä kurahanskoja. Tämä hieman huono pojan ulkovaatevalikoima on tuottanut vähän ongelmia, sillä niin paljon kun olisin halunnut pojan kanssa ryvetä mudassa ja kontata lumen alta esiin tulleessa multaisessa kukkapenkissä, ei meillä ole ollut siihen tarkoitukseen sopivia vaatteita. Jollain tavalla tämä keli on pistänyt pääni vähän sekaisin, enkä ole edes ajatellut sitä tosiasiaa ettei poika voi kesään asti kulkea toppapuvussa. Sillä ulkonahan on jo nyt niin lämmin, että meidän pitäisi siirtyä toppapuvusta kevyempään kevätpukuun. Tai ainakin päivisin pärjäisi jo hyvin kevyemmällä varustuksella.

Vielä en ole ehtinyt kaupoille kevätpuku mielessä, sillä ensimmäisenä hankintalistalla ovat olleet ne kuravaatteet. No, en ehtinyt kuravaatteiden suhteen edes kaupungille asti, kun mammani oli taas lukenut mun ajatuksiani ja ostanut pojalle kirpputorilta mitä suloisimman sadetakin.

Takki oli aika likainen kun sen sain, mutta hieroin likakohtiin sappisaippuaa ja pesin sen normaaliin tapaan pyykinpesukoneessa –  ja johan tuli kuulkaa puhtaaksi, eikä minkäänlaisia käytönjälkiä näy missään. Tämä takki menee pojalle vain tämän kevään, sillä se on juuri nyt sopivaa kokoa. Syksyksi täytyy luultavasti ostaa uudet vermeet, jotka menisi myös ensi keväänä. Tämän takin saatuani soitin isosiskolleni kysyäkseni olisiko hänellä mahdollisesti vielä jäljellä hänen poikansa vanhoja kuravaatteita ( ennen kuin suuntaan sinne kaupoille )  Ja arvaatteko mitä? Olihan niitä. Nyt pojalla on sitten kaksi sadetakkia, kumisaappaat, kurapöksyt sekä vielä hanskatkin. Voih, olen niin kiitollinen isosiskolleni sekä mammalleni! On todella korvaamaton apu, että poika saa käyttää serkkunsa vanhoja vaatteita, sillä olen säästänyt niin uskomattoman paljon rahaa ottaessani vastaan kaiken sen mitä meille ollaan tarjottu. En koskaan voi kiittää isosiskoani tarpeeksi. Hän on ollut todella ihana kun on halunnut luopua hänelle aika rakkaistakin vaatteista, varsinkin kun ne ovat hänelle täynnä muistoja. Hän on parista vaatteesta sanonutkin, että haluaa ne sitten takaisin – ja ymmärrän sen kyllä. 🙂

Eilen meillä oli testissä kurahanskat ja niillä pojan oli paljon helpompi leikkiä hiekkalaatikolla ollessaan, verrattuna toppahanskoihin. En millään malta odottaa, että saan pestä pojan toppahaalarin, kypäräpipot, toppahanskat ja oikeastaan kaikki vaatteet mitkä liittyvät talveen. Voin vaan kuvitella, kuinka paljon helpompaa pojallekin liikkuminen ulkona on, kun siirrytään kevyempiin vaatteisiin.

Itsekin olen jo niin täynnä painavaa villakangastakkia ja talvikenkiä. Olen kaivanut trenssin esiin talvisäilöstä ja meinasin laittaa sen eilen päälleni, mutta ajattelin vielä olevan kuitenkin liian aikaista. Nyt se nököttää tuolla eteisen kaapissa kuumeisesti. Enkä malttaisi yhtään odottaa sitä aikaa, että pääsen tästä mahasta ( vaikka juuri kirjoitinkin, että synnytys pelottaa, en silti haluaisi aina omistaa tällaista mahaa ) ja saan pukea ylleni omat housuni, kivoista kesäpaidoista puhumattakaan.

Mites teillä muilla? Oletteko tehnyt paljon keväthankintoja itsellenne tai lapsillenne? Jos olette, niin mitä?