Keväisiä terveisiä.
Heippa!
Olen viimeiset pari päivää ollut niin keväisissä tunnelmissa, etten ole sen kummemmin ehtinyt edes aukaisemaan tietokonetta. Tai okei, laskujen maksamisesta kun ei oikein voi luistaa, eli sen verran ole raottanut läppärini kantta ja näpytellyt tieni nettipankin sivuille, mutta muuhun aikani ei sitten ole riittänytkään. Välillä ihan hyvä näinkin. 🙂
Eilinen päivä meni kokonaisuudessaan mieheni vanhempien luona, kun käytiin pitkästä aikaa moikkaamassa hoitolapsia. Edellisistä treffeistä hoitolapsien kanssa kun oli ehtinyt vierähtämään jo viisi kuukautta, pojan ollessa 10 kuukauden ikäinen. Poika ei tuolloin vielä edes kontannut vaan oli vähän aika sitten oppinut vasta ryömimään ja meno hoitolapsien seassa oli aika haparoivaa ja varovaista. Nyt pojan ollessa jo rutkasti ensimmäistä kertaa vanhempi, oli meno hieman toisenlaista – lelut saivat kyytiä ja muiden leikkeihin jopa osallistuttiin. Poika vaikutti niin isolta pojalta!
Ja arvaatteko mitä? Muistatteko kun tässä vähän aika sitten hermoilin pojan syömisestä tai lähinnä siitä itsenäisestä ruokailusta ja lusikan käytöstä? No, eilen kun salama kirkkaalta taivaalta poika lappasi ruokaa omaan suuhunsa käyttäen itse lusikkaa! Tuosta noin vaan, zädäääm! Katsoin poikaa suu auki ja näytin varmasti niin tyhmältä kun olla ja saattaa, mutta se hetki oli niin uskomaton! Milloinkohan oikein opin sen tosiasian, että lasten kanssa kaikki vaan tapahtuu aikanaan ja omalla painollaan? Toisen lapsen kohdalla kenties? Onhan se lusikan käyttö vielä haparoivaa, mutta se sentään menee sinne suuhun itsenäisesti ja vähän ruokaakin siinä samalla – hehehe.
Nämä on mun mielestä niitä kotiäitinä olemisen iloja – pienet mutta niin kovin suuret jutut.
Tänään sitten taas vietin päivän pikkusiskoni kanssa kaupungilla kierrellen ja höpötellen vauvoista. Pikkusiskoni on aivan fiiliksissä vauvansa ensimmäisistä kunnon potkuista, jotka hän tunsi pari päivää sitten ja jännittää kovasti omaa rakenneultraansa. On ollut todella kivaa jakaa kokemuksia oman siskon kanssa, joka käy läpi täysin samoja asioita kuin itsekin. Parempaa vertaistukea saa hakea, eikä tarvitse pelätä, että tylsistyttäisi toisen pelkillä vauvaan liittyvillä keskusteluilla ja kysymyksillä.
Mikä onni.
Mekko 2hand Marc O`Polo, Leopaita Lindex, Takki Cubus, Sukkikset Seppälä, Kaulaliina Pieces ja Kengät Vagabong ( siskon vanhat )
Ja koska ulkona on ollut niin kovin keväistä ja lämmintä, laitoin päälleni tämän todella edullisen mammamuoti löytöni. Siskoni sanoi mut nähdessään: ” Et vois yhtään sen enempää lestadiolaiselta näyttää… ” Kiva, kiitos. :D Mitä tohonkin nyt sitten takaisin sanoisi? Juuri kun on katsonut ulos lähtiessä näyttävänsä ihan suht siedettävältä ison mahansa kanssa, ensimmäinen kommentti on tämä. Voin kertoa, ettei kommentti kamalasti mieltä lämmittänyt, mutta onneksi omistetaan pikkusiskon kanssa suht samanlainen huumorintaju, eikä oteta toistemme sanomisia turhan vakavasti.
En tiedä mistä siskoni sai päähänsä lestadiolaisuuden, kenties tuosta mekosta ja joistain vanhan-ajan käsityksistä lestadiolaisia kohtaan vaiko mistä, mutta täytyy myöntää, että inspiraatio pukeutumisen suhteen ei ole kovinkaan korkealla. Eikä se haittaa vaikka näyttäisin miltä, kunhan tunnen oloni mukavaksi ja siksi olenkin suosinut paljon mekkoja. Myös kuvassa näkyvä leokuosinen paita on sen päälleni liimautuneen neuleen hyvä sijainen. Trenssin kanssa on ihanan kevyt kulkea ja sillä on näillä keleillä pärjännyt jo mainiosti, vaikka pari päivää sitten miettisinkin että tarkeneeko. Tosin, nyt varmaankin keväiset kelit saa väistyä vähäksi aikaa, kun on lupailtu takatalvea – toivotaan, että talvi ei kuitenkaan jää meidän riesaksi pitkäksi aikaa.
Mutta, asu ei ole sitä hohdokkainta muotia, mutta mukavaa sellaista. Alastikkaan kun en viitsi kulkea, joten mieluusti näytän sitten lestadiolaiselta. :)