Vielä yhtenä kappaleena.
Huhhuuuhuuuuhuhhhh!
Täällä ollaan, vielä yhtenä kappaleena ja ilman vauvaa. 🙂 Mun äidinvaistot olivatkin väärässä sen suhteen kun manasin, että ” sanokaa mun sanoneen, mutta vauva on ja pysyy perätilassa… ” Sillä arvaatteko mitä? Vauva oli kääntynyt itsestään eikä kääntämistä näin ollen tarvinnut tehdä! Kerroinkin teille jo edellisessä postauksessa miten olin viikonloppuna tuntenut vauvan kääntöyritykset, mutta olin ajatellut niiden epäonnistuneen, koska en tuntenut yhtään helpotusta olotilassani. No, luultavasti olinkin väärässä ja vauva oli päässyt ympäri, sillä näin jälkeenpäin mietittynä en ole huomannut parina edellisenäkään päivänä uusia kääntöyrityksiä. Se kova möhkäle kylkiluideni alla ( mitä olen viimeisten parin päivän aikana luullut vauvan pääksi ) onkin ollut pikkuruinen pylly. Lääkärikään ei aluksi oikein osannut sanoa kumpi pää mahtaa olla kyseessä, mutta pienellä sisätutkimuksella sekä ultralla lääkärikin oli täysin varma, että pylly se on joka tekee oloni niin kovin epämukavaksi. 🙂
Voin kertoa, että oloni on tällä hetkellä aika helpottunut, sillä jännitin kääntämistä todella paljon. Onneksi sitä ei tarvinnut kuitenkaan tehdä ja vauva luultavasti on ja pysyy masussa laskettuun aikaan saakka, ellei mitään radikaalia satu tapahtumaan näiden reilun kolmen viikon aikana ja vauva päättääkin tulla aikaisemmin. Nyt mun äidinvaistot sitten taas sanovat, että vauva menee reippaasti yli lasketun ajan, olen täysin kypsä isoon mahaani kesän helteissä sekä synnytys joudutaan käynnistämään!
Että, mikä kultainen keskitie näiden mun ajatusten kanssa? 😀
Viime yönä nukuin tuskin silmäystäkään ja se kyllä näkyi tänään kasvoillani. Tosin, olen viimeiset yhdeksän kuukautta näyttänyt näin väsyneeltä, vaikka joukossa olisikin ollut pari hyvin nukuttua yötä. Miltäköhän näytän vauvan syntymän ja yösyöttöjen jälkeen? Sitä ei ehkä kannata ajatella etukäteen! En ole koskaan ymmärtänyt sitä, kun raskaana olevien naisten sanotaan hehkuvan. Mitä ihmettä me oikein hehkutaan? Sitä kaikkea turvotusta, ylipainoa ja sukan jalkaan laittamisesta seurannutta hikeä otsalla? Itse en ole koskaan tuntenut hehkuvani missään vaiheessa raskautta, paitsi ehkä silloin kun olen juuri saanut tietää olevani raskaana, eikä siitä tiedä itseni lisäksi muu kuin mieheni.
Se on ollut ainoa hehkuhetkeni. Tieto siitä, että musta tulee äiti. :)
Mutta niin. Halusin vain tulla kertomaan, että täällä on kaikki hyvin. Nyt keskityn loppuraskauteen positiivisin mielin, vaikka takaraivossa kolkutteleekin mm. se synnytyspelko, mutta eiköhän se tästä. Sunnuntaina on äitienpäivä ja siitä päivästä jos jostain luulisi saavan pientä puhtia ja uutta energiaa, joten nautitaanhan kaikki siitä päivästä? Olemme sen ansainneet. <3
Kivaa loppuviikkoa!