5 päivää yli.

Oivoi. Kumpa voisin aloittaa tämän postauksen kertomalla: ” Ollaan vietetty kivaa kesäpäivää istuen kahviloissa ja nauttien piknikistä puistossa. ” tai ” Meille syntyi ihana pieni pallero. ” , mutta en voi kirjoittaa kumpaakaan, sillä jos niin tekisin, valehtelisin.

Sen sijaan voin kertoa, että odottavan aika todellakin on niin pirun pitkä, nimittäin täällä mä nökötän terassin sohvalla yhä raskaana näin viisi päivää yli lasketun ajan! ( kuvitelkaa tähän kaikenmaailman kirosanat ja manaukset. ) Että semmosta. Mun täytyy nyt myöntää, että hiukan elättelin toiveita tämän sunnuntain suhteen, sillä poika meni viisi päivää yli lasketun ajan, joten automaattisesti kuvittelin, että pallerokin syntyisi tänään, mutta ei niin ei. Ja tuskin lähtö tänään(kään) edes tulee, sillä ilmassa ei ole minkäänlaisia merkkejä – ei sitten minkäänlaisia.

Olen yrittänyt tehdä vaikka ja mitä, että edes vähän supistaisi, kuten: pessyt lattiat nelinkontin, leiponut lämpimässä keittiössä niin, etten ole heti tunnistanut onko reittä pitkin valuva neste omaa hikeäni vaiko lapsivettä ( no, omaa hikeä se oli tietty ) istuttanut kesäkukkia, pessyt monta koneellista pyykkiä, pessyt mattoja, ollut ensimmäisellä iltatorilla kamalassa ihmispaljoudessa, tuonut viherkasvit ulos haukkaamaan happea, leikkinyt pojan kanssa niin leikkipuistossa kuin terassillakin, saunonut mielinmäärin, kävellyt ja kävellyt, kitkenyt rikkaruohoja ja lähestulkoon puunannut koko kodin! Mutta ei supistuksen supistusta! Sen sijaan, olen purrut hammasta vielä kipeämpien liitoskipujen kanssa, joten kaikki edellä mainittu rehkiminen on ollut lähes turhaa – paitsi, etten muista koska meillä olisi ollut näin siistiä tai koska viimeksi olisin saanut näin paljon aikaiseksi parin päivän sisällä.

Mies käskee mun rauhoittua, istua alas ja ottaa rennosti, mutten kertakaikkiaan pysty. Jos vaan makaisin paikoillani lukien lehteä tulisin hulluksi, sillä silloin en muuta tekisikään kuin laskisi minuutteja ja tunteja. Mun on siis pidettävä itseni edes jollain tavalla liikkeessä tai se on kirjaimellisesti sokka irti. Tänä aamuna koin suurta turhautumisen tunnetta kun ähelsin itseni ylös sängystä, samalla tajuen ettei lähtöä tullut vieläkään.

Tiedän, että vauva tulee kunhan on valmis – eipähän sinne ketään ole jäänytkään – mutta nyt vaan ottaa pattiin.

Sunnuntain jatkoa kaikille ja kuullaan varmasti vielä! :)