Brand new ihanuus.

Heippa!

Tässä olisi pientä kuvasaldoa viime päiviltä. Kuvat ovat tarkemmin ottaen keskiviikolta ja torstailta, jotka meillä meni kokonaisuudessaan synnärillä, sillä meidän suloinen tyttömme syntyi tiistaiyönä. Painoa prinsessalla oli hieman alle neljä kiloa ja pituutta 51 senttiä. <3

Synnytys meni kaikenkaikkiaan hyvin ja siinä missä synnytys kesti pojasta 13 tuntia, kesti tämä 5 tuntia. Synnytys eteni todella nopeasti ja puolituntia sairaalaan tulomme ja sisätilatutkimuksen jälkeen meni lapsivesi. Tässä vaiheessa joudun paniikkiin, sillä pelkäsin etten ehdi saamaan minkäänlaista kivunlievitystä. Onneksi kätilö kuitenkin sanoi, että jos jotain lievitystä haluan olisi sen aika nyt. Olisin tietenkin halunnut kaiken altaasta epiduraaliin, mutta allas piti unohtaa heti ja sain pelkän epiduraalin. Tällä kertaa olin todella tyytyväinen epiduraalin vaikutukseen ja se annettiin juuri oikeaan aikaan. Kestin avautumisvaiheen todella hyvin ja ponnistusvaiheessa tunsin supistukset kovien kipujen sijaan pelkkänä paineen tuntuna, mikä teki ponnistamisesta helppoa. Muistan, miten olin pojasta ponnistusvaiheessa niin uskomattoman kipeä, juurikin voimakkaiden supistusten takia, etten kunnolla tiennyt ponnistaako, miten ponnistaa, koska ponnistaa ja miten päin sitä ylipäätään edes olisi.

Synnytyksestä jäi hyvät fiilikset ja nyt uskon sen, kun ihmiset ovat sanoneet toisen synnytyksen olevan paljon ensimmäistä helpompi. Mutta silti, näistä hyvistä fiiliksistä huolimatta olen kuitenkin todella iloinen ja miksen helpottunutkin siitä, etten ole enää koskaan palaamassa takaisin synnärille. Toisaalta haikeaa, mutta sitten taas toisaalta ei. Olen tällä hetkellä niin onnellinen vesselistä puolitoista vuotiaasta pojastamme sekä uutukaisesta prinsessasta, etten enempää voisi toivoa.

Sairaalasta kotiuduimme eilen perjantaina ja vielä on aivan liian aikaista sanoa, että miten se arki meillä oikein rullaa. Poika on vauvasta aika ihmeissään, muttei ole osoittanut ( vielä ) sen suurempia mustasukkaisuuden merkkejä. Ehkä jotain pientä kiukkuilua on mua kohtaan, mutta vauvalle on annettu jo pusuja ja helliä kosketuksia sekä hoetaan: ” Aava ”.

Omat fiilikset ovat hyvät ja olen jaksanut synnytyksen jälkeistä arkea ( vaikka sitä takana onkin vasta todella vähän ) paljon paremmin kuin esimerkiksi pojasta. Uskon sillä olevan vaikutusta, että aikani menee vauvan lisäksi myös poikaan ja ensimmäisestä vauvavuodesta on vasta niin vähän aikaa. Tuntuu, etten ole koskaan edes elänyt elämää ilman pikkuvauvaa – tässä se menee toinenkin samassa ensimmäisen vuoden sumuista selviten. :)

Tulen päivittelemään kuulumisia aina kun ehdin, mutta luonnollisesti voi olla vähän hiljaisempia päiviä. Yritän kuitenkin.

Kuullaan taas! Ja hei, kivaa viikonloppua kaikille!