Aamuinen valaistuminen.

Mun piti tulla kertomaan teille meidän aika hektisestä aamusta:

Siitä miten olen vaihtamassa tytölle vaippaa samalla huomaten pojan suun olevan täynnä jotain mystistä tavaraa. Kun saan työnnettyä paniikissa ( melkein kakkasen, sillä vaipanvaihto oli kesken ) sormen pojan suuhun, huomaan sen mystisen tavaran olevan punaisen puuvärikynän terä miljoonassa pienessä osassa ( huh, onneksi se oli vaan puuvärikynä ) Lopulta kun jatkan vaipanvaihtoa, on poika siinä ajassa ehtinyt piirtämään juurikin tällä punaisella puuvärikynällä kylpyhuoneen valkoisiin kaappeihin hienoja kuvioita ( siis missä ihmeen ajassa? )

Tai sitten siitä kun olen sohvalla imettämässä ja havahdun hiljaisuuteen. Poika löytyy eteisestä liukuovien luota istua tönöttämästä ja on päättänyt sulloa liukuovien välin täyteen pikkukiviä ja Brunon pedin täytteitä ( no antaa mennä, eihän toi nyt niin vakavaa ole.. paitsi että, liukuovi on nyt lukossa kiitos pikkukivien.. )

And the list goes on…

Mutta sitten koin valaistumisen, kun olin saanut molemmat lapset samaa aikaa päiväunille  ja laitoin telkkarin päälle ja aloin sivusilmällä seuraamaan Amerikkalaista reality-sarjaa Suurperhe Bates. Perheellä oli jo ennestään 19 lasta ja sairaalassa oli heidän pieni vastasyntynyt kahdeskymmenes lapsi! Okei, mä ajattelin. Vaikka aamu olikin hektinen ja käteni olivat kirjaimellisesti täynnä, en kyllä valita yhtään. Mullahan on vielä helppoa, joten enpä kerrokkaan sen enempää meidän aamusta tai siitä, miten olisin ollut lisäkäsien tarpeessa. Katsotaan sitten uudestaan Perjantaina, kun olen ollut tämän kokoonpanon kanssa yksin kaksi päivää miehen ollessa Saksassa. 🙂

Nyt jatkan ansaittua lepotaukoani ( vaikka lapsia onkin vain kaksi eikä kaksikymmentä ) sohvalla ja mietin otanko pakastimesta jätskiä vai en. Hhhmm, kyllä mä varmaan otan.

Ja fiilistelen sitä tämän biisin tahdissa:

Maanantaita, puspus.