Mistään ei ole koskaan niin suuri huoli kuin omasta lapsesta.
Yhden erittäin huolestuneen äidin terveiset!
Pari päivää takaisessa postauksessa ohimennen mainitsin poikaa riivanneesta nokkosihottumasta ja tällä hetkellä mieheni on pojan kanssa päivystyksessä. Meillä on näihin neljään päivään mahtunut jo yksi lääkärikäynti, melkein pullollinen Zyrteciä, unettomia öitä, levottomuutta, pientä lämpöilyä päivisin ja korkeaa kuumetta iltaisin. Pojan nokkosihottuma ei ole vieläkään ottanut poistuakseen, mutta alkuviikkoon verrattuna se on hieman edes laantunut. Pojan ihottuma on niin voimakasta luokkaa, että hänellä on ollut turvonneena niin posket, nenä, luomet, korvat, sormet, jalat, jalkapöydät sekä varpaat. En tiedä onko nokkosihottumaa eri asteisia, mutta siinä missä ihottuma on yleensä aika pientä näppylämäistä, on meidän poika suurien laikkujen peitossa, jotka ovat todella kipeitä, tulikuumia ja väriltään jopa sinisenmustia.
Olen soittanut asiasta neuvolaan ja saanut vastauksesi sen saman, minkä sain jo lääkärillä käydessäni: ” Lapsille nyt vaan tulee näitä. ” On kuulemma täysin normaalia, että tämän ikäiset lapset voivat sairastaa vuodessa 5- 8 virusperäistä kuumetautia jonka aiheuttajia ei yksinkertaisesti tiedetä. Kaikenlisäksi koska virusperäisiä tauteja ei voida hoitaa, on sen asian kanssa yksinkertaisesti elettävä. Itse olen kuitenkin sen verran huolissani ja äidinvaistoni sanoo, ettei kaikki ole nyt kohdallaan. On todella ikävää katsoa sivusta kipeää poikaa, kun en voi tehdä asialle mitään. Reilu kuukausi takaperin ( kun vielä olin raskaana ) oli poika neljän päivän ajan korkean kuumeen kourissa, joka loppui kuin seinään. Tuolloin poika sai lääkäristä antibioottia hieman punoittaviin korviin. Pari viikkoa sitten poika oli taas kovassa kuumeessa, jolloin käytin häntä lääkärillä peläten, että korvissa olisi nyt tulehdus. Sain lääkäristä saman diagnoosin kuin aikaisemminkin – eli hieman punoittavat korvat ja taas saman antibiootin. Nyt poika on taas kuumeessa ja hän ehti olemaan kuumeettomana ainoastaan viikon ajan. Nyt tämän uuden kuumeen myötä tuli myös tämä nokkoihottuma ja mä olen aivan päästäni pyörällä, että mitä täällä oikein tapahtuu!
Kun olen yhteydessä lääkäreihin, kaikki sanovat tämän olevan normaalia. Mutta, eihän se nyt mitenkään voi olla normaalia, että lapsi on melkein koko ajan kuumeessa ja nyt tällä kertaa vielä tämä voimakas nokkosihottuma? Kuumehan on merkki siitä, että kehossa on jonkinlainen tulehdustila – tai oikeastaan kuumehan on aina merkki jostain.
Tällä hetkellä olen valmis kääntämään vaikka kaikki kivet ja männynkävyt ylösalaisin, kunhan vain saataisi selville mistä tämä kaikki johtuu. Olen todella, todella huolissani ja ihmeissäni, enkä jaksa enää yhtäkään ” Tämä on täysin normaalia. ” – vastausta.
Eli sen sijaan, että täällä nautittaisiin näistä ihanista helteistä ja pidettäisi blogihiljaisuutta sen vuoksi, stressataan täällä pienen poikamme mysteeristä sairastelua. Toivottavasti me päästään palaamaan takaisin normaaliin elämään nopeammin kuin osaisimme kuvitellakkaan ja saisimme vielä nauttia näistä ihanista ilmoista, joita tämä kesä meille kerrankin suo.
Pysykäähän terveinä, pus!