Asiaa salaatista ja avokadopuusta

Moikka!

Vesirokko alkaa pikkuhiljaa olla selätetty ja ehdin itsekin istahtamaan hetkeksi blogin ääreen. Huhuh, olipahan tauti! Vielä huominen päivä on varmuuden vuoksi pojalla vapaa päiväkodista, mutta toivottavasti jo tiistaina päästään kiinni uuteen rytmiin.

Niin kuin postauksen otsikko jo antoi ymmärtää, mä tulin puhumaan teille salaatista ( basilikasta mulla ei ole mitään sanottavaa, vaikka se salaatin vieressä nököttääkin – paitsi että se on hyvää varrasleivän ja kalkkunaleikkeen kanssa! Joten, basilika on vain kuvausrekvisiittaa. ) Niin… onko teillä jotain vinkkiä miten te onnistutte pitämään kaupasta ostetut salaatit hyvinä? Meillä tuppaa salaatti nuupahtamaan ja olen yrittänytkin pitää sitä erillisessä ruukussa, mitä kastelen aina välillä. Tämäkään ei aina auta ja salaatti nuupahtaa todella herkästi. En voi sietää pehmeää ja nahistunutta salaattia leivällä ja vielä vähemmän siedän ruoan pois heittämistä.

Joten, jos teillä on jokin kallisarvoinen kikka kolmonen, niin kertokaa se mulle!

Ja se toinen asia – avokadopuu. Sain mammaltani ihan rehdin avokadon kiven. Mamma sanoi, että kun kiveä liottaa vedessä huoneenlämmössä, kivi halkeaa ja sieltä kasvaa pieni verso. Kun tämä tapahtuu, kivi istutetaan multaan ja siitä kasvaa puu. Ootteko kokeilleet tai kuulleet tämmösestä? Mun avokadon kivi on lionnut vedessä nyt kohta jo reilu kaksi viikkoa, eikä merkkiäkään yhtään mistään versosta!

Tylsää.

Ja hei – ihanaa Naistenpäivää kaikille naisille!