Olohuoneen nurkka täynnä blogikliseitä

Iittalan Nappulat. Kasviaiheiset opetustaulut. Rouhea betoni. Vanhan yhdistäminen suht moderniin sisustukseen ja vanhat elämää nähneet lipastot.

Siinä nyt jotain mainitakseni tämän hetkisistä sisustusblogikliseistä. Unohdinko jonkun? Joo, unohdin. Hay:n tarjotinpöydän.

Ensin ajattelin, etten edes tee postausta siitä kuinka nyt meidänkin olohuoneen seiniä koristavat kasviaiheiset opetustaulut. Että ketä oikeesti muka kiinnostaa se, että taas yhdellä bloggaajalla on jotain mitä monella muullakin bloggaajalla jo on? Miten meidän opetustaulut eroavat muiden tauluista ja miksi edes ylipäätään halusin kuvata ne teille? Miksi en halua millään tavalla erota massasta ja miksi kotimme on kuin suoraan jostain blogista?

Kopio.

Nappuloineen ja opetustauluineen kaikkineen.

Olen monta kertaa miettinyt kotiamme sisustaessa, että henkiikö se meitä? Mitä vieras ihminen huomaa ensimmäisenä astuessaan sisälle ja mitä hän ajattelee? Ajatteleeko hän, että tämä koti on juuri meidän näköinen ja mitkä asiat hän näkee ensimmäisenä?

Vaikka meiltä löytyy paljon sellaisia asioita, jotka ovat tällä hetkellä sisustuksen kuumia perunoita, en silti sanoisi kotiamme suoraksi kopioksi. Myönnän toki,  luen aika paljon sisustusaiheisia blogeja ja samalla ammennan niistä suuren määrän inspiraatiota automaattisesti myös meidän kotiin. Rakastan kauniita tavaroita ja esineitä, enkä voi sille mitään jos haluan lipastoni päälle Iittalan Nappulan.

Tiedän, etten ole ainut.

Mutta se, että henkiikö tämä koti yhtään meitä? Mistä sen sitten tietää? No vaikka siitä, että keittiömme valkoinen lattia on todella likainen. Täynnä Brunon likaisia tassunjälkiä, mieheni kahvikupista läikkyneitä kahviläiskiä, havunneulasia, hiekkaa, kiviä ja hiuksia ( nekin miehestäni lähtöisin. ) Näiden kaikkien keskellä lojuu tytön tutti – täynnä näitä kaikkia edellä mainittuja asioita ( nam. )

Keittiönpöydällä on kaikkea muuta mitä siellä pitäisi olla, kuten vaikka siisti tyhjyys. Tällä hetkellä siinä on kaukosäädin, tytön huomiset hoitovaatteet, kartingtuloksia sekä suuri salkku täynnä pojan pikkuautoja.

Olohuoneen verhotangosta roikkuu pyykkejä kuivumassa.

Keittiötason päällä on lasten kylpysaippuaa, mun aurinkolasit, ikuisuuden vanha lääkärilasku, mieheni kihlasormus, kuitteja, kaksi vanhaa MeNaiset-lehteä ja jotain muuta ihmeellistä krääsää.

Tyhjä pyykkikori lojuu nojatuolilla.

Sohvatyynyt ovat mytyssä ja matto solmussa.

Liesi on likainen.

Hhhmmmm…

Joo, kyllä me täällä asutaan ja tämä henkii niin meitä. Ja vieras luultavasti näkee tämän kaiken ensimmäisenä ja ajattelee, ettei meillä siivota koskaan.

Joten. Sallittakoon se, että edes joku nurkka kodistamme on siisti ja järjestyksessä. Vaikka se olisi kuinka täynnä kliseitä. Se on mun ikioma, ihana ja siisti sisustusblogiklisenurkkani.

Aamen. Olen puhunut.