Syyskuussa tähän asti
Nämä syyskuun kuluneet kymmenen päivää ovat tuntuneet hyviltä. Aamut ovat kylmentyneet ja auringonnousut ovat välillä niin uskomattoman kauniita, että vielä joku aamu on pakko kesken työmatkan pysähtyä ja ottaa siitä kuva. Nyt olen vaan katsellut sitä unisena auton ikkunasta ja melkein ajanut jopa ojaan.
Olen myös kieputtanut kaulalle paksuja kaulahuiveja ja pakannut kaikki kesähuivit eteisen kaapin päällä oleviin säilytyslaatikoihin. Normaalisti olen aina pessyt ja silittänyt kaikki ennen talviteloille laittamista, mutta nyt huomasin ettei huiveihin oltu koskettu ollenkaan koko kesänä ja ne olivat edelleen puhtaina ja silitettyinä omalla paikallaan.
Yritän parhaani mukaan vähentää kahvinjuomista, enkä oikein edes tiedä syytä siihen miksi. Rakastan kahvia ja aamu ei lähde käyntiin ilman sitä, mutta toisaalta vaihtelu virkistää ja välillä on hyvä kuunnella myös oman kropan viestejä. Tällä hetkellä kroppani viestittää kaipaavansa kunnon ryhtiliikettä sekä puhtautta ja juuri nyt kahvi maistuu tunkkaiselta ja tekee olon raskaaksi. En sen kummemmin pidä teestä, mutta kun ystäväni tuli meille kylään tuoden mukanaan tuota Clipperin ihanaa sitruuna inkivääri teetä, olin täysin myyty! Se on niin uskomattoman hyvää!
Myös vaatekaappini on pidemmän aikaa tehnyt hiljaista ryhtiliikettä ja olen laittanut paljon vaatteita eteenpäin ystäville, naapurin tytölle, kirpputorille ja hyväntekeväisyyteen. Olen vihdoin ja viimein päässyt eroon turhista tunnesidettä kantavista vaatteista ja valehtelemattani vaatekaappini loistaa tyhjyydellään. Olen viimeksi käyttänyt ( kunnollisia ) farkkuja ennen tytön syntymää, eli vuoden 2013 puolella ja myönnän, että tilaa uusille farkuille on kyllä ollut. Nyt löysin jokunen aika sitten Lindexiltä huiput korkavyötäröiset versiot ja tykkään niistä niin kovin.
Kaikinpuolin tämä syksyn ensimmäinen kuukausi on lähtenyt siis hyvin käyntiin. Olen tehnyt sellaisia asioita joista olen pitänyt ja jotka ovat tuntuneet hyviltä. Olen viettänyt molempien lasten kanssa kahdenkeskeistä aikaa, ostanut kirpputorilta lapsille uusia satukirjoja ja varustautunut hyvin lasten välikausikauteen kerrankin ajoissa ilman sen suurempaa paniikkia. Ja täyttänyt Vasu- keskustelu lomakkeita, puuh!
Ja vaikka tämä kuukausi vaikutti siltä, ettei kalenterissa ole muuta kuin tyhjää – on meillä tiedossa ystäväni kolmekymppiset sekä pappani kasikymppiset.
No, jospa sitä sitten lokakuussa ottaisi rennosti. Niinku sillee aikuisten oikeesti.
Mitä teille kuuluu?