Nyt

” Oispa aina kesä ja helluntai, eikä koskaan talvi ja maanantai. ”

Tämän vanhan sanonnan mukaan luonto oli kauneimmillaan helluntaina. Silloin luonto heräsi, tuomet kukkivat ja joka puolella oli kaunista. Mä olen samaa mieltä tämän vanhan sanonnan kanssa, vaikka itse helluntaista jo aikaa onkin.

Ulkona on tällä hetkellä niin uskomattoman kaunista ja vihreys on niin käsinkosketeltavaa, etten juuri nyt kaipaa minnekkään muualle.

Kesä on nyt ja mä aion ottaa siitä kaiken ilon irti, vaikken lomaa tänä kesänä vietäkkään. Onneksi on vapaat viikonloput ja aikaiset arkiaamuherätykset, jotka pitävät huolen siitä, että myös päiväkotipäivien jälkeen voimme olla lasten kanssa ulkona vielä monta tuntia.

Meidän viikkoon on mahtunut kaikenlaista, kuten uuteen päiväkotiin tutustumista, mutta suurinosa meidän ajasta on mennyt ulkona olemiseen. Olemme rehellisesti sanottuna tulleet sisälle vaihtamaan vain tytölle vaippaa, lisäämään aurinkorasvaa ja tankkaamaan vesipulloja.

Mä olen kaivanut vanhat kirpputorilta löytyneet nahkasandaalit esille ja pukeutunut mekkoon. Ollaan oltu rannalla kahlaamassa ( jo aika lämpimässä… ) vedessä ja syöty ensimmäiset kiskajäätelöt ulkona. Ihmetelty ja oltu, nautittu. Olen saanut pestä hiuksista pois hiekkaa, niin omista kuin lastenkin. Ollaan kiipeilty rantakallioilla ja siristelty silmiä ihanan kirkkaasta auringosta.

Ja mikä parasta. Mä olen saanut kölliä pienen hetken meidän riippukeinussa, ihan yksin. Olen laittanut siinä keinuessani silmät kiinni ja melkein nukahtanut. Olen kuunnellut lintujen laulua ja toivonut, ettei mua ihan vielä tarvittaisi mihinkään – kumpa ne pyykit menisi narulle kuivumaan itse ja astianpesukone täyttäisi itse itsensä.

Tänään on vuorostaan satanut ja sekin tuntui ihanalta.