Elämää nelisilmäisenä
Siinä ne nyt nököttävät, elämäni ihka ensimmäiset silmälasit! Oikeastaan ne ovat nököttäneet nenälläni jo viikon verran, mutta vasta nyt olen kunnolla tottunut niihin. Aluksi vierastin laseja jopa niin paljon, että hakiessani ne optikolta kävelin liikkeestä ulos silmälasit kassiin pakattuna. Vasta autoon päästyäni laitoin lasit päähäni ja tuntuipa muuten oudolta ajaa silmälasit päässä.
Hyvältä tietenkin, mutta oudolta. Jännältäkin.
Se miksi ylipäätään edes päädyin optikolle ja lopulta silmälaseihin on aika kummallinen juttu. Tästä on nyt jo aikaa joitain viikkoja, ellei jopa jo kuukausi, mutta kaikki lähti siitä kun oikeanpuoleinen silmäni kipeytyi. Silmä oli viikon verran niin uskomattoman kipeä, etten voinut edes koskea siihen. Kun oikeanpuoleinen silmä lopulta parantui itsestään, alkoi sama kipu vasemmanpuoleisessa silmässä, kestäen taas viikon verran. Tämän jälkeen sain riesakseni jokapäiväisen kamalan päänsäryn, silmien kuivuuden, kutinan ja huonovointisuuden. Yhtenä aamuna päästyäni juuri töihin juoksin vessaan oksentamaan, jonka jälkeen päätäni alkoi niin kovin särkeä, että pidin loppupäivän töistä vapaata. Tein jopa raskaustestin, koska mielessäni ei ( tietenkään ) edes käynyt se, että kaikki voisi johtua silmälasien puutteesta. Testi oli negatiivinen, jonka jälkeen tein ( tietenkin ) itselleni diagnoosin aivokasvaimesta. Menin lääkäriin, tehtiin kaikki tarvittavat testit ja kokeet ja kaikki oli hyvin, mutta lääkärin vinkistä käynti kuitenkin optikolle ja jo seuraavana päivänä sain tietää tarvitsevani silmälasit.
Ei aivokasvainta hurraa! Ei kolmatta vauvaa hurraa! Silmälasit hurraa! Eiku siis niinku mitä?
Sain lasit siis sen vuoksi, koska mulla on todella paha piilokarsastus. Siinä missä silmät yleensä karsastavat joko keskelle tai sivuille, karsastaa mulla silmät ylös ja alas. Lasien tarkoitus on korjata lähinnä taittovikaa ja ovat yleislasit ihan jokapäiväiseen käyttöön.
Ja täytyy kyllä myöntää, että pienen alkukankeuden jälkeen tykkään laseista ihan hirveesti! Ne ovat tietenkin helpottaneet suuresti elämääni, vieneet kokonaan pois kamalat päänsäryt ja jopa tuovat kasvoille mukavasti särmää, uutta ilmettä ja ryhdikkyyttä. Mulla oli jo alusta asti selvää, että haluan kehyksien olevan suht voimakkaat ja tässä Calvin Kleinin mallissa on sitä juuri sopivasti.
Ja vasta viikon käytön jälkeen olen alkanut haaveilemaan uusista laseista! Jokin todella villi malli voisi olla hauska ja värikin voisi olla jotain muuta kuin tumman ruskea.
Lapset katsoivat aluksi vähän vierastaen, mutta tottuivat sitten lopulta. Mäkin tokaisin miehelle vitsillä, että aivan kun sitä näyttäisi jopa vähän fiksummalta, mihin mies sitten vastasi – ” kunhan pidät suusi kiinni. ”
Niin, miehet. Ota sitten selvää oliko vitsi vai ei?
Psst. Kiitokset kuvasta työkaverilleni, joka nappasi tämän työpäivän jälkeen kun olo oli kaikkea muuta kuin freesi.