VIIKKO PAKETISSA
Moikka ja aurinkoista sunnuntaita taas kaikille! Vitsit kuinka ihanasta syksystä ja syyskuusta me ollaan saatu nauttia, niin uskomatonta ja ihanaa!
Taas olisi aika laittaa kulunut viikko pakettiin, ollos hyvät!
IHAN HANURISTA
Molemmilla lapsilla vuotaa nenät vähän väliä ja tuntuu aivan kuin olisimme koko ajan jonkinlaisessa pienessä flunssakierteessä. Itse olen myös kamppaillut kipeän kurkun ja pienen kuumeen kanssa.
OLISI SAANUT JÄÄDÄ VÄLIIN
Miten musta tuntuu, että koko työviikko olisi saanut jäädä kokonaan väliin! Mikä ihmeen huono energia mun päälläni nyt oikein jyllää liittyen töihin? En tajua!
NIIN JA NÄIN
Olen tsempannut ihan kohtuu hyvin juoksemisen kanssa, mutta polveni eivät oikein kestä asfaltilla juoksemista. Tässä meidän vieressä menee ihan kunnollisia metsäpolkujakin, mutta olen todella huono lähtemään metsään yksin juoksemaan. Kaikenlisäksi illat alkavat jo hämärtyä suht aikaisin, eikä hämärässä metsässä juokseminen kuulosta kovin houkuttelevalta. Pitäisi saada juoksulenkeille ja metsään kaveri jostain, mutta niinä päivinä kun itse juoksen, en yleensä saa ketään ystävistäni seurakseni – nimittäin heilläkin on jaetut päivät harrastusten kanssa ja meillä ei mene yksikään päivistä aikataulujen kanssa yhteen!
VIIKON KOHOKOHTA
Olimme molempien siskojeni sekä äitimme kanssa reippailemassa Teijon Kansallispuistossa, siis tänään. Tulimme hetki sitten vasta kotiin ja olen aivan valmis jo yöunille. Mukana oli tietenkin vielä kaikkien lapset ja olimme varmaan aikamoinen näky pitkospuilla ja makkaranpaistopaikalla. Ihana päivä takana ja syksyn aikana ( eli ensi viikolla jo tai heti lokakuun alkupuolella ) pitää vielä ehdottomasti mennä uudestaan!
PARHAAT NAURUT
Saimme serkkuni syntymäpäivillä sekä perjantaina meillä täällä kotona kun kaksi ystävääni tulivat pitkästä aikaa meille lastensa kanssa vaihtamaan kuulumisia. Kahden reilun kolmevuotiaan juttuja kuunnellessa ei oikein muuta voi kuin nauraa. Mistä hitosta ne keksii niitä juttuja?
IHAN KIVA
Myös tämän voisi listata viikon kohokohdaksi kun juhlisimme serkkumme yllätyssyntymäpäiväjuhlia. Hän täytti 18- vuotta ja paikalla olivat kaikki hänen kaverinsa ja suuri joukko lähimmäisiä sukulaisia. Juhlat olivat ihanan rennot ja siellä syötiin tortilloja, sipsiä ja karkkia. Kahvin kanssa herkuteltiin vielä suuren suurella täytekakulla ja viihtysimme juhlissa reippaat neljä tuntia. On muuten uskomatonta ajatella, että vielä hetki sitten ( eli mun hetki sitten on sellainen reilu kolmetoista vuotta… ) olin kummitätini mukana hakemassa serkkuani samasta päiväkodista kotiin, mistä tällä hetkellä haen myös omat lapseni.