On aika kääntää uusi sivu

Olen tallentanut elämäämme kaikissa sen väreissä blogiin yhteensä 751 postauksen verran. Olen istunut lukemattomia kertoja tietokoneeni eteen, siirtänyt valokuvia koneelle ja muokannut niitä. Olen keksinyt aiheita postauksille, kirjoittanut vimmatusti hyvällä fiiliksellä ja joskus vain tuijottanut tyhjää tekstikenttää tuskaisena. Olen saanut olla osallisena kivoissa yhteistyöjutuissa, antanut lehtihaastattelun, saanut kutsun blogitapahtumaan ja tutustunut todella mukaviin ihmisiin. Niiden mukavien ihmisten innoittamana juoksin viime keväänä kymmenen kilometriä vesisateessa Turussa ja istunut myös brunssilla Helsingissä, joka päättyi dramaattisesti kamalaan vatsatautiin.

Olen kirjoittanut blogia kohta varmaan viisi vuotta. Niiden vuosien aikana musta on tullut äiti kahdelle maailman ihanimmalle lapselle. Niiden vuosien aikana olen myös kasvanut huimasti, tutustunut itseeni yhtä uudestaan ja uudestaan, sekä oppinut koko ajan kaikenlaista uutta.

Aloitin blogin kirjoittamisen vain vähän ennen poikamme syntymää. Tuolloin myös moni muu äiti aloitti Lilyssä bloggaamaan ja tuntui niin hienolta saada vertaistukea ihmisiltä, jotka elivät samaa elämänvaihetta. Tuolloin blogista tuli myös paikka missä vietin lähestulkoon kaiken aikani kun poika nukkui pitkiä päiväuniaan. Blogi muodostui arjen pakopaikaksi ja se tuntui niin hyvältä vauvahumun keskellä. Mulla oli oma paikka minne kadota ja tehdä jotain mistä suuresti pidin.

Vuodet vierivät kuitenkin eteenpäin ja lapsiarki pitää elämän kiireisenä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei mulla ole enää mitään mistä kirjoittaa. Enkä halua toistaa itseäni. On aika siirtyä eteenpäin. Tuntuu tyhmältä sanoa tämä, mutta tällä hetkellä meidän arki on niin kivaa ja ihanaa, etten kaipaa tähän enää mitään muuta lisää. Kirjoittaminen on ollut todella terapeuttista ja ihanaakin, mutta nyt kun arki lasten kanssa koko ajan vain helpottuu ja lapset kasvavat huomaan, etten enää tarvitse itselleni sen kummallisempaa piilopaikkaa. Näin on juuri nyt todella hyvä olla.

Sisälläni on kasvanut myös suuri suojelusvietti. Mitä enemmän lapset kasvavat, sitä vähemmän haluan heistä ja elämästämme jakaa.

Haluan kiittää aivan jokaista matkassamme mukana ollutta! Kiitos kun olette lukeneet ja kommentoineet! Kiitos!

Kaikkea ihanaa ja hyvää! <3

__

Jenna