Aaaand action!
Viime viikon lauantaina kuvasimme täällä kotona pojan 1- vuotis valokuvat. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt ammattivalokuvaajan, studion ja kotikuvauksen välillä ja näin joulun ja syntymäpäivien alla, kun rahanmenoa on muutenkin tulin siihen tulokseen, että pääsen varmaan halvemalla kun otamme kuvat kotona. Vielä en ole kehittänyt valokuvia enkä ole miettinyt sen kummemmin millaisia niistä edes teen. Teenkö kollaasin parhaista kuvista vai valitsenko vain kaksi parasta ja laitan ne kehyksiin.
En siis vielä tiedä, että oliko valinta kannattava. Sen näkee sitten kun olen kehittänyt kuvat, mutta ainakin kuvattaessa meillä oli hauskaa. Olin palkannut pestiin mieheni siskon miehen, joka omistaa himpun verran paremman kameran mitä omani. Ja totta kai, kun kuvattiin sisätiloissa salaman avulla, ilman minkäänlaisia ammattimaisia apuvälineitä, näkyy kuvissa pientä varjoa. Tämä ei silti haittaa, sillä ajattelin kuvankäsittelyohjelmalla muokata värjeä ja poistaa varjoisuutta, joten eiköhän kuvista saada ihan julkaisukelpoisia, uskoisin niin.
Näissä kahdessa kuvassa olen jo hieman muokannut värejä ja valoisuutta, mutta en välttämättä kehitä kuvista aivan näin tummia. Mutta kuten näette, vaikka itsekin omistan hyvän järjestelmäkameran, niin vielä astetta paremmalla kameralla saa todella hyviä kuvia aikaan. Omalla kamerallani en olisi saanut välttämättä näin teräviä kuvia aikaiseksi. Tosin, voisin varmaan myös tutustua kameran ominaisuuksiin vähän paremmin.. kröhöm. 🙂
Ja täytyy myöntää, että hieman jännäsin meidän kuvaussessiota ja sitä pysyykö poika paikallaan ollenkaan. Pelkoni osottautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä kun pojan laittoi pöydälle lelujen kanssa, hän suorastaan alkoi poseeraamaan kameralle. ” Miten päin mä olen, onks tää nyt hyvä? ” – asenteella poika istui kuin tatti ja naureskeli meille kameran takana heiluville minkä ehti. Saatiin napattua myös pari todella suloista hieman vakavampaa ilmettä ja kävyt joita käytettiin joulukorttikuvissa oli taas kovassa huudossa. Olen iloinen, että päästiin näin helpolla. 🙂
Kuvassa pojalla on päällään serkkunsa vanhat housut ja t-paita/liivi yhdistelmä. Löysin vaatteet kaapinperukoilta ja ovat kokoa 80, joten ne oli otettava heti käyttöön, että niitä ehditään pitämään edes vähän aikaa ennen kuin jäävät pieniksi. En edes muistanut näiden olemassaoloa! Samalla löysin kesällä kirpputorilta ostamani farkkuhaalarit – olin tyystin unohtanut nekin! Tässä huomaa hyvin, että meillä on aivan liikaa vaatteita pojalle, sillä puolet unohtuu kaappeihin ja osaa ei vaan yksinkertaisesti ehdi käyttämään.
Onneksi on kuitenkin tulossa uusi tulokas, että vaatteet saadaan uusiokäyttöön – tai ainakin jokin osa niistä, sillä jos sieltä tuleekin tyttö, niin autopaita ei välttämättä ole se tyttömäisin.