Aika nihkeä viikon alku
Tiedättekö kun on välillä olemassa sellaisia päiviä, jolloin mistään ei yksinkertaisesti tule mitään? Kaikki, ihan ne pienimmät ja helpoimmatkin asiat takkuilee. Töissä suorastaan loistaa tyhmyydellään ja melkein vielä myöhästyy töistä, sillä viikonloppuna tehty kellojen siirto on pistänyt koko kropan ja mielen täysin sekaisin. Normaalisti en koe, että talvi- tai kesäaikaan siirtyminen vaikuttaisi omaan toimintaani millään tavalla, mutta nyt tunnen olevani hieman hukassa.
Siispä päätin maanantaisen työpäivän jälkeen, että ulapalla olostani huolimatta annan itselleni löysää köyttä ja olen itselleni armollinen. Tiesin, että kotona vastassa odottaa tyhjä jääkaappi ( mikä oli tyhjennetty sopivasti juuri sunnuntaina ) eikä sieltä saisi pienintäkään murusta mahansa pohjalle.
Kipaisin nopeasti lähi Saleen ja ajattelin, että ruoan on oltava helppoa, hyvää ja nopeaa. Nopeiden mietintöjen jälkeen päädyin valmiiseen pestopurkkiin ja täysjyväspagettiin. Mielessäni tietenkin ajattelin, että tämä ruoka tulisi maistumaan vähintään yhtä hyvältä kuin isosiskoni tekemä superherkullinen pestospagetti, mutta voin kertoa että maku ei käynyt edes lähellä omia mielikuviani.
Meidän maanantainen ruoka oli siis todella pahaa, kuivaa ja yhtä isoa jäätävää hiilaripommia.
Tadaa! Väsähtäneen ruuhkavuosiäidin pestospagetti! Vapise Hanna Gullichsen!
Poika ei syönyt yhtään, mikä ei yllätä. Kaikkiruokainen tyttö sen sijaan söi hyvällä ruokahalulla. Onneksi, onneksi kahdella neljästä meidän perheestä on ruokahalua ( en voinut kirjoittaa hyvä, sillä valehtelisin )
Ruuhkavuosiarki 1 – 0 Äiti
Jottei maanantaipäivä olisi ollut liian helppo, oli olohuoneen villamaton jo aikakin mennä pesulaan…
sillä Bruno oli päättänyt oksentaa sekä lattialle, että matolle ison kasan keltaista liejua, missä oli nyrkin kokoinen kasa syötyjä keppejä. Ihan teidän iloksi jätin oksennuksen kuvasta pois, mutta tuolla se muhii käärityn maton sisällä.
Jes, ihanaa!
ruuhkavuosiarki 2- 0 äiti
Ja ennen kuin pistän ihan ripaskaksi ( koska elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ) oli kiva huomata, että niissä ainoissa farkuissa on takataskun kohdalla pieni purkauma…
joka on siinä pisteessä, että yksi liian muikea pyllistys, niin näkee koko maailma takalistoni. Tässä kuvassa te varmasti etsitte sitä pientä purkaumaa, mutta kyllä se tuossa on. Siinä, katso vielä vähän tarkemmin! Siinä, siinä! Siristä! Noin!
Eniten harmittaa se, että farkut ovat todellakin ainoat farkkuni tällä hetkellä ja ajattelin laittaa ne päälleni viikonloppuna pienelle Helsinki reissulle. Miksi ne juuri nyt päättivät hajota? Murr.
Ei auta muu kuin ottaa neula ja lankaa, sekä toivoa parasta, että tällainen poropeukalo saisi ompelujäljestä suht siistiä.
ruuhkavuosiarki 3- 0 äiti
Ja että miten sujui multa tiistai?
Paremmin. Lapset saivat ruokaa…
Makaroonisössöä ja ketsuppia.
Poikakin söi.
ruuhkavuosiarki 3-1 äiti