Aurinkoinen Torstai.
Huhheijaa!
Pari päivää on menty niin haipakkaa, että nyt olisi lepo todellakin tarpeen. En ole edes tänne blogin puolelle ehtinyt, sillä aika on mennyt kaikkeen muuhun. Palataankin nyt pari päivää taaksepäin – Torstaihin, kun sain ystävän tänne ilahduttamaan itseäni ja poikaa.
Kuten yhdestä kuvasta näkyikin, oltiin iltatorilla katsomassa Cheekkiä ja se olikin ystäväni reissun tarkoitus. Vaikka Cheek ei edustakkaan mun musiikkimakuani oikeastaan ollenkaan, täytyy sanoa, että se kuulosti livenä todella hyvältä. Sillä oli ihan uskomaton vauhti lavalla ja biisit sai ihan uudenlaista nostetta. Sanoinkin ystävälleni keikan jälkeen, että taitaa mennä mies vaihtoon. Olen kahden vaiheilla, että maksaisinko koskaan Cheekin keikasta, mutta kun iltatorille pääsee ilmaiseksi katsomaan, niin mikäs siinä. Tänä vuonna iltatorilla on yllättävän hyviä esiintyjiä, mikä on sinänsä aika jännää, sillä luulisi tämän kaupungin olevan aika peeaa. Vielä viime vuonna käytiin keskustelua koko iltatorin lakkauttamisesta. Onneksi siihen lopputulokseen ei kuitenkaan tultu, sillä tämä kaupunki on muutenkin aika kuollut ja kesäisin iltatori tuo tietynlaista tunnelmaa ja meininkiä – sellasta pientä extraa. Salon iltatori on Salolle yhtä tärkeä kun Porille Jazzit. Tietyistä toimivista jutuista ei pidä koskaan tinkiä eikä luopua.
Täydellinen tämä kaupunki olisi jos rakas ystäväni asuisi hieman lähempänä, vaikka eihän 200 kilometriä nyt ole paha välimatka, mutta silti. Kun muutimme tänne, pelkäsin kuinkakohan ystävyydellemme mahtaa käydä, mutta eipä ole tullut mutkia matkaan kuulkaas yhtään! Onneksi on puhelimet ja kaikenlisäksi ollaan välillä niin samalla aaltopituudella, että oikein pelottaa.