Eilinen.

Tässä yksi kuva teille meidän eilisestä päivästä, eli poikamme ristiäisistä. Muut kuvat olivat sen verran henkilökohtaisia, että katsoin parhaaksi olla jakamatta niitä täällä. Tiedän, että ymmärrätte.

Jännitin ja stressasin eilistä päivää niin kovin, etten edes kunnolla muista siitä mitään. Kirkossa jännitin miten poika jaksaa kastetilaisuuden läpi ja syntyykö kesken kaiken aivan kamala huutoshow. Vaikka sekin olisi ollut aivan luonnollista jos poika olisi yht`äkkiä päättänytkin raivota, säästyttiin tilaisuuden ajan sen suuremmilta huudoilta. Se onkin sitten aivan eri asia mitä tapahtui kun tilaisuus oli ohi. Voi jummi sitä huudon määrää! Se oli jotain aivan käsittämättömän uskomatonta!

Juhlapaikalla pyörin ympyrää kuin pieni puolukka ja stressasin tarjottavien riittävyyttä. Todella monelle vieraalle jäi sana sanomatta, koska olin oikea tuuliviiri, tai ainakin pääni sisällä tuntui aivan siltä. Olin niin täynnä tohinaa, että kaikki valokuvat jäivät jopa ottamatta. Loppupeleissä en ymmärrä mitä oikein stressasin, sillä kaikki meni hyvin. Tarjottavat riittivät ja olivat suussasulavan hyviä sekä pojalla oli kaikki hyvin ja pallottelijoita riitti. Kunpa osaisin ottaa tällaisissa tilaisuuksissa rennommin. Mikä stressin ja jännityksen määrä mahtaa olla menee jos menee naimisiin?

Olen tänään siivonnut kotia lahjoista ja eilisten ystäväkahvittelujen jäljiltä. Poika sai käsittämättömän määrän lahjoja, mutta kaikki tulevat tarpeeseen. Hän sai mm. Pentikin ihania astioita ja ihastuttavan satukirjan, mistä kerron teille myöhemmin.

Siivoilujen lomassa olen nauttinut eilistä kakkua – mustikka valkosuklaajuustokakkua. Voin vaan kertoa kuinka hyvää, ihan syntisen hyvää! Jääkaapissa on vielä aikamoisen kokoinen pala, jonka ajattelin viedä naapurille. Tämä meidän taloyhteisö alkaa koko ajan enemmän ja enemmän muistuttamaan Salattujen Pihlajakatua – ei ihan tiedetä jokaisen asioita, mutta täällä vallitsee sellainen hauska yhteishenki.

Kohta puoliin poika heräilee päiväunilta. Taidan juoda vielä pienen kupin kahvia ja ottaa ehkä palan kakkuakin.

Siis ehkä.

Maanantaita!