H- hetki lähenee.

 

Odottavan aika todellakin on pitkä! Me odottelemme avomieheni kanssa täällä innosta ja pelosta sekaisin pienokaisemme syntymää – ylihuomenna meillä on laskettu aika.

Tuntuu uskomattomalta, että hetkenä minä hyvänsä minusta tulee äiti. Jotenkin tänä aamuna asia kolahti syvälle mielen kiemuroihin ja hetkellisesti koin jopa pientä ahdistuksen tunnetta. Apua, minusta äiti!

Kaikki on mennyt edelleen hyvin ja aikaisempia ajatuksia omasta raskaudestani voitte käydä lukemassa vaikka täältä. En ymmärrä mikä meillä naisilla on kun kerromme toisillemme raskaudesta vain ne huonot ja ikävät asiat? Kauhukertomusten päätteeksi sanomme kuitenkin: ” Mutta on se kaikki sen arvoista. ” Olen ainoastaan kuullut hyvää oman kotikaupunkini synnäristä, mutta tarinat synnytyksestä ovat olleet jokaisella kertojalla omaa luokkaansa. En kyllä ole ajatellutkaan, että synnytys olisi ruusuilla tanssimista. Itseäni jännittää synnytys ihan hirveästi ja olen käynyt asiasta jopa pelkopolilla. Itse sain sieltä pienen ja hetkellisen helpotuksen pelkotilaani, kunnes menimme tutustumaan synnärille ja siellä pelko taas valtasi mieleni.

Tällä hetkellä olen aika kyllästynyt tuohon isoon kupuuni ja odotan pelonsekaisista tunteista huolimatta innolla, että pääsen siitä eroon. Tietenkin odotan myös miltä pienokainen näyttää ja sitä, että vihdoin ja viimein se pitkä odotusaika on ohi ja saan hänet syliini. Odotusaika on omasta mielestäni ollut kaikkea muuta kuin hehkumista!

Anoppi on tulevasta lapsenlapsesta niin innoissaan, että hieroi eilen mun jalkojani! Siellä kun pitäisi olla jonkinlainen supistusnappi? Nooo, hieromisesta huolimatta ei alkanut supistella, mutta sain ainakin kivan rentouttavan hieronnan.

Kyllä hän sieltä sitten tulee kun on sen aika. Jännää!

Kivaa alkanutta viikkoa!