Hyvän mielen biisi.

Jos kesällä tuli kuunneltua toistolla Olavi Virtaa, olen nyt syksyllä kuunnellut melkeinpä taukoamatta tätä Paramoren biisiä. Olen nimennyt tämän hyvän mielen biisiksi itselleni ja usein kun tämä tulee radiosta, tekisi mieli tanssia pitkin kotia ja revitellä oikein kunnolla. Sillä tavalla kuin kukaan ei olisi näkemässä – vai pitäisikö sanoa ennemmin niin, että kaikki olisivat näkemässä?

No kumminkin.

Radio Melodia on osottautunut todella hyväksi radiokanavaksi ja se soi meillä edelleen päivisin. Autossa olen kuunnellun sitä tuttua Cityä, mutta täytyy myöntää, että se on tällä hetkellä aivan liian raskasta mun korvilleni. Vaikka tämän hetkiseen elämäntilanteeseen sopii kuin nappi silmään Metallican Sad but True, on kevyempi musiikki tehnyt hyvää mun mielensopukoilleni. Ja tästä biisistä mulle tulee hyvä mieli.

” Don`t go crying to your mama, cause you`re on your own in the real world. ”

Laulan monta kertaa päivisin tätä kohtaa päässäni, kun arki hakkaa lujasti päähän. Ja tämä on niin tottakin vielä, sillä loppupeleissä olemme kaikki täällä yksin.

Tai – kyllä te tiedätte mitä tarkoitan. 🙂