Inspiroidun juuri nyt:
Täällä on jo parina päivänä ollut pakkasta vaan -5 astetta. Heh, aika hyvin, kun viimeisimmässä kirjoittamassani postauksessa liittyen lastenvaatteisiin pakkasella, valittelin kovia pakkassäitä. Noh, näin ne ilmat vaan muuttuu. Mutta, toisaalta en kyllä laita yhtään pahitteeksi, sillä mekin ollaan nyt päästy pojan nuhasta huolimatta ulos keinumaan ja hiekkalaatikolle.
Ja jos nyt ihan totta puhutaan, olen tällä hetkellä aika kypsä talvivaatteisiin – toppahousuihin, jotka itselläni eivät mene edes kiinni, liian lämmittäviin untuvatakkeihin, jotka vaan lähinnä ahdistavat mahan kohdalta sekä pipoihin, nahkarukkasiin ja pakkaskenkiin. Puhumattakaan pojan pukemisesta! Odotan kuin kuuta nousevaa, että saan pukeutua kevyempiin vaatteisiin – jo pelkästään tämän olotilani vuoksi, kun kaikki tuntuu kovin ahdistavalta.
Mulla on semmonen hieman hassu tapa: Nimittäin keskellä sydäntalvea, mulla on tapana pukeutua mun lemppareihin kevät/kesävaatteisiin ihan kenkiä myöten ja fiilistellä niitä. Sitä ihanan kevyttä tunnetta, raikkaita värejä ja erilaisia materiaaleja. Ne tuntuu todella ihanilta keskellä talvea ja ennenkaikkea juuri kevyiltä. Mieleni valtaa jonkinlainen uskomatoman ilo ja odotus – ah ihanaa, kohta saan taas pukeutua tähän ja tähän, jee.
Ja sanoa paksuille neuleille hyvästit.
Mulla onkin tällä hetkellä jonkinlainen päähänpinttymä haalean violetista, konjakinruskeasta, nudesta ja ylipäätään sellaisista ihanan puuterisen sävyistä, joita rikkoo jokin hieman painavempi väri – kuten vaikka se konjakki.
Olen jo visioinut päähäni yllä näkyvän kevätasun, enkä malttaisi odottaa kevätilmoja. Käytin kuvassa näkyvää vekkihametta ollessani pojasta raskaana ja se näytti kivalta pallomahan kanssa. Oikein kunnon mammahame! Se hieman venyi käytössä ja olenkin ajatellut, että sitä pitäisi kaventaa, jotta se pysyisi taas päällä synnytyksen jälkeen. Oiii siskoo! Violetti kaulahuivi on 2 euron löytö kirpputorilta, oikea kunnon villahuivi ja todella hyvässä kunnossa. Toinen huivi on siskoni tekemä ja vähän varkain otin sen itselleni. Se on ihana – väri ja kaikki.
Tyynyt ja matot: Ellos, Lamppuritilä Clas Ohlson
Ja jos pukeutumisen suhteen suosin tällä hetkellä vaaleita sävyjä, kotiin haluaisin valkoista ja mustaa. Uusia sohvatyynyjä mustavalkoisina ja keittiöön joko raidallista mattoa, siksakkia tai pilvenkuviota. Ritilälamppu on ollut jo pitkään siellä tahtoo – listalla, jospa sen saisin jossain vaiheessa hankittua meille kotiin. Se menisi varmaan yläkerran aulan kattoon roikkumaan – siellä kun ei ole tällä hetkellä mitään valoa ja kuinka monta kertaa yöllä olen kompastunut ties mihin. Niin pojan leluihin tai auki olleeseen porttiin. Haikeilen myös uutta mattoa meidän olkkariin, jotain kevyttä uuden sohvapöydän kaveriksi. 
Vaikka tykkäänkin mustavalkoisesta, saa sitä väriäkin olla. Tällä hetkellä sitä tulee tulppaaneista, jotka on mun lempikukkia neilikoiden jälkeen. Ja kirppikseltä löydetyt punotut aluset toimii myös kivasti meidän mustavalkoisessa keittiössä. Toinen niistä toimii nyt ruokapöydällä ja siinä on millon mitäkin – yleensä kuitenkin jotain tarpeellista, kuten talouspaperia pojan sotkusia ruokailuhetkiä varten. Ja niitä tulppaaneja, kynttilä tai joku tyhjä vaasi.
Sekä tämä biisi! Tää on ihan huippu! Mun ruotsinkielen taito on jotain todella naurettavaa ja täytyy myöntää, etten tiedä sitten yhtään mitä biisissä lauletaan, enkä ole vaivautunut ottamaan edes selvää. Mulla on biisistä mielessä selvä visio: Lämmin kesäpäivä, pyöräretki, piknik ihanassa puistossa, meri ja tuulessa hulmuavat hiukset. Jos selvitän mistä biisissä lauletaan, menee mun visiot ihan mönkään, enkä pysty kuuntelemaan sitä enää samalla antaumuksella.
Tämä on soinut koko päivän mun päässä ja tuli niin hyvä mieli kun kuuntelin sen uudestaan. Pitkän tauon jälkeen.
Kun lämpimät kelit koittaa, pukeudun mun mammahameeseen ja nahkatakkiin, ostan kaupasta piknik vermeet ja kuuntelen tätä biisiä. Takuulla!
Inspiroivaa loppukuukautta!