Isältä pojalle.
Sunnuntaita kaikille!
Tänään ollaan saatu nauttia oikein kunnolla auringonpaisteesta. Meidän päivä on kulunut kakkukahveilla ja sukuloimassa. Avomieheni setä täytti 60 vuotta. Poika nukkui parintunnin kahvittelun ajan ulkona vaunuissa lintujen laulaessa ja ihana linnunlaulu olikin – sieltä se kevät tulee ja kohisten!
Anoppi antoi taas kasan avomieheni vanhoja vaatteita, tai tarkemmin sanottuna kokonaisen villakerraston sukista pöksyihin – ja voi että miten mä näistä tykkäänkään! Vanhan blogin puolella esittelin jo kerran pari avomieheni vanhaa vaattetta ( mun lempparit ) voitte käydä katsomassa täältä.
Pidän niin paljon sellaisista vaatteista joilla on tunnearvoa, niissä on sitä jotain tiettyä ajan tuomaa tunnetta. Siinä on mun mielestä jotain todella sympaattista, että monta sukupolvea on pukeutunut vaikka samoihin pöksyihin. Avomiehelläni on tällä hetkellä käytössä isänsä vanha James merkkinen vyö. Logo on jo kulunut soljesta pois ja vyön nahka todella kulunut, mutta se on silti hieno. Uskon, että myös meidän poika tulee joskus käyttämään samaa vyötä – itsekin käyttäisin sitä! Poika voi sitten ajatella, että tämäkin vyö on pitänyt kolmensukupolven housut ylhäällä.
Mutta takaisin siihen villakerrastoon, mistä alunperin tulin teille höpöttämään.
Pipo on vielä sen verran iso, että menee hyvin lopputalven, mutta sukat ovat nippanappa sopivat, samoiten tuo paita taitaa mennä päälle enää pienen hetken.
Pöksyt ovatkin sen verran suuret, että menevät vielä ensi talvena, ehkä alkutalven verran. Pojalla on toisetkin tällaiset villapöksyt, jotka mun oma mammani on tehnyt. Tällaisille on iso tarve ja olen katsonut nämä todella käytännöllisiksi. Harmittaa, että olen itse niin poropeukalo etten osaa tehdä itse mitään käsitöitä. Koulussa kun piti käsitöissä tehdä villasukka, sain valmiiksi todella monta vartta mutta kantapään kohdalla luovutin. En osannut tehdä edes pannulappua, niistä tuli aina sellaisia kolmionmuotoisia. En vaan yksinkertaisesti osaa!
Haluaisin kyllä osata. Ihailen sellaisia jotka osaavat – se on hieno taito!
Avomieheni mummi on tehnyt nämä n. 27 vuotta sitten. Tunnearvoa siis kerrakseen.
Minkälaisia tavaroita teillä on säästössä, joilla on tunnearvoa? Olisi hauska kuulla.