Kesäherkku: Ribsit
Muistan vielä ajalta ennen lapsia, kun mies melkein joka kerta ulkona syödessämme valitsi itselleen ison lautasellisen rasvaa ja kastiketta tihkuvia ribsejä. Ajattelin, että mitä rahan haaskausta kun niissä ei ole edes mitään mitä syödä ja kaikenlisäksi niiden syöminen on kaikkea muuta kuin siistiä. Että se siitä romanttisesta yhteisestä illasta, kun mies vetelee vastapäätä ribsejä kuin mikäkin luolamies. Jos ihmiset ovat sitä mieltä, ettei treffeillä kannata valita spagettia ruokalistalta, tulevat ribsit hyvänä kakkosena.
Että vinkkinä vaan. 🙂
Mutta näemmä se sanonta pitää paikkansa, että pariskunnat alkavat ajan myötä muistuttamaan toisiaan, sillä nyt mäkin olen kääntänyt kelkkani näiden tahmeiden herkkujen suhteen, kun isosiskoni teki näitä kuluneena viikonloppuna illanistujaisissa.
Olen aikaisemmin saanut joko todella huonosti tehtyjä ribsejä, sillä nyt söin näitä vaikka kuinka monta ( en edes laskenut ) ja tykkäsin näistä todella paljon. Hassua sinänsä, koska en liiemmin välitä punaisesta lihasta ja olen aina pitänyt juuri ribsejä ällötyslistallani kärkipäässä. Mutta, näemmä mikä tahansa maistuu todella hyvältä kun sen päälle laittaa paljon mausteita. Lupasin jopa miehelleni, että teemme vielä kesän aikana ribsejä kotonakin, nyt kun tiedän hyvän ohjeen.
Yllä näette ohjeen näihin herkkuribseihin, kokeilkaa ihmeessä! Ribsit voi myös keittää ennen niiden maustamista ( niin kuin yleensä tehdäänkin ) sillä keittäminen takaa sen, että lihasta tulee mureampaa, irtoaa luusta paremmin ja suorastaan sulaa suussa, mutta hyviä niistä tuli uunissa folion allakin.
Kylkeen vielä itse tehtyjä lohkoperunoita, raikasta salaattia, patonkia, hyvää seuraa, lämmin kesäilta ja lasi Proseccoa niin avot.
Pssst. Poika parantui viikonloppuna mysteerikuumeesta ja nokkosihottumasta. Onneksi. Nyt on kaikki hyvin, niin kuin ennekin. Mistä kaikki sitten johtui? No siitä, että poika sai voimakkaan allergisen reaktion antibiootista, jonka oli syönyt viikko aikasemmin. Olisihan ensimmäinen lääkäri senkin voinut meille sanoa, ettei olisi tarvinnut olla monta päivää sydän syrjällään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. :)