Kesäihminen

Ystäväni sanoi tässä hetki sitten, kuinka hänellä on kamala ahdistus kesästä. Ystäväni on henkeen ja vereen kesäihminen ja voisin hyvin kuvitella hänen elävän sellaisessa maassa missä olisi kesä ympäri vuoden. Sillä aina kesäisin hän kömpii ulos pimeästä kolostaan, sieltä missä hän on lymyillyt koko kylmän ja pitkän talven. Kesäisin hänestä tulee sosiaalisempi, iloisempi ja liikkuvaisempi. Hän ei katso kelloa, vaan tekee spontaanisti juttuja ja vaan siksi koska on hänen vuodenaikansa.

Kesä.

Tänä kesänä meillä on kieltämättä paljon kaikenlaista puuhaa tiedossa ystävien kesken. Kesäkuussa lähdemme Tallinnaan, suunnittelemme ystävämme polttareita ja myös pidämme ne jossain vaiheessa. Elokuussa sitten juhlimme häitä ja tässä kaikessa välissä olemme ehtineet juhlia kahden ystävämme kolmekymppisiä, tyttömme 1vee synttäreitä ja kesää ylipäätään erilaisissa illanistujaisissa. Ainiin, sitten on vielä Juhannuskin. Sekä tänä kesänä haluaisin päästä oman perheeni kanssa Korkeasaareen tai muuten vaan tehdä jotain normaalista arjesta poikkeavaa.

Itse en ole yhtään ahdistunut kesästä, päinvastoin. Kesäisin mäkin herään uudenlaiseen eloon. Olen energisempi, iloisempi ja avoimempi. Nautin suuresti siitä, että melkein kesän jokaiselle viikonlopulle on jotain ohjelmaa ja tekemistä. Toisin kuin ystäväni, joka sanoi ahdistuvansa suuri siitä, että kalenteri on täyteen tuupattu. Hän ahdistuu siitä, ettei ehdi ollenkaan istumaan alas, rentoutumaan ja nauttimaan itse kesästä. Kesä on muutenkin kovin lyhyt ja kun sitä on odottanut koko pitkän talven, olisi ihanaa saada pelkästään myös olla. Toisaalta ymmärrän ystävääni oikein hyvin, sillä jos kesän jokainen viikonloppu on ohjelmapainotteinen, menee kesä nopeasti ja kohta sitä huomaa olevansa jo elokuussa, odottamassa syksyn ensimmäisiä viileneviä iltoja.

Suomen kesä. Se on lyhyt.

Sitten on myös niitä, jotka odottavat syksyä innolla, sillä se usein mielletään uudeksi aluksi. Itse en miellä syksyä ollenkaan sellaiseksi ns. puhtaaksi pöydäksi, vaan koen juuri syksyisin pientä ahdistusta siitä kaikesta tulevasta pimeydestä, kylmyydestä ja märkyydestä. Syksyisin vetäydyn kuoreeni, olen laiskempi, voin huonommin, tiuskin, olen kireä ja vihainen. Syön itselleni pari ylimääräistä kiloa, enkä oikein inspiroidu mistään. Koko syksyn ja talven odotan juuri näitä aikoja, ilmoja ja hetkiä. Kevättä ja kesää. Uudenlaista energiaa ja inspiraatiota. Minua.

Mies sanoi tässä jokin aika sitten: ” Ihanaa, kun olet tullut takaisin. ” ja samalla rutisti lujaa.

 Mä voin todeta käsi sydämellä saman.

I`m back bitches!