Kevyesti metsälenkillä.
Ihan ensiksi: Olen täysin rakastunut!
Jos raskaana ollessani olisin malttanut mieleni ja tutkiskellut sekä vertaillut eri vaunumerkkejä ja malleja, en olisi varmaankaan ostanut nykyisiä Mosmo merkkisiä yhdistelmävaunujani. Olen edelleen sitä mieltä, etten koskaan suostuisi maksamaan vaunuista montaa sataa euroa – ja nyt tarkoitan 400 jopa 800 euroa. Yhdistelmävaunujen, rattaiden ja pelkkien vaunujen hinnat ovat ihan pilvissä ja itselläni ei todellakaan ollut varaa vaunuja ostaessa laittaa mielettömiä määriä euroja menemään. Totta kai olisin halunnut lykkiä ihania valkonahkaisia Emmaljungia pitkin kaupunkia, mutta silloin oli otettava järki käteen.
Ja ottaisin siis edelleenkin, jos vaunuille olisi tarvetta.
Ostin omat Mosmo yhdistelmävaununi käytettyinä ja maksoin niistä 250e. Pidin kauppoja kohtuullisina ja järkevinä. Olin halunnut nelipyöräisiä vaunuja, joissa eturenkaat pyörivät akselinsa ympäri ja sellaisia ( käytettynä ) katsoinkin, mutta onneksi tulin järkiini ja jätin kaupat tekemättä. Koska poitsu syntyi joulukuun alkupuolella keskellä kamalia kinoksia, olisin sellaisten vaunujen kanssa ollut totaalisen helisemässä. En olisi päässyt kotipihalta pidemmälle kun pyörivät eturenkaat olisivat olleet täysin jumissa.
Siksi siis päädyin niihin Mosmoihin. Ne on nelipyöräiset ihan normaalit yhdistelmät, mutta piru vie miten painavat! En tajua miten olen jaksanut tehdä niiden kanssa talvisin tunnin lenkkejä toisessa kädessä yli 40 kiloinen koira! Näin kesän kynnyksellä tuntuu, etten jaksa mennä niiden kanssa mihinkään. Ne painavat itsessään varmaan reippaasti 25kg ja vielä kun laitan niihin poitsun, painavat ne yli 30kg kevyesti. Kaikenlisäksi asutaan todella mäkisellä omakotitalo alueella, joten menet minne tahansa on mäki vastassa. Puuskuta siinä sitten keepele!
Mutta nyt! Nyt kun poitsu täyttää kesäkuun alkupuolella puolivuotta ja voi hän pikkuhiljaa ruveta istumaan vaunuissa, muuttuu meillä vaunulenkit astetta kevyemmiksi. Sillä, sain siskoltani hänen vanhat Emmaljunga Scooterit. Rattaat saa kolmeen eri asentoon ja olenkin pitänyt jo poikaa rattaissa, kun ne ovat makuuasennossa. En ymmärrä miten olen pärjännyt ilman näin kevyitä rattaita! Scooterit on todella kevyet ja niin näppärät.
Tämä on puhdasta rakkautta, riippuvuutta jopa!
Nyt mielessä pyöriikin vanhojen vaunujeni myyminen, sillä niillä ei ole ( enää välttämättä ) tarvetta. Tai yritän ajatella pitkälle tulevaisuuteen tätäkin asiaa – jos vaikka joskus sattuisi tulemaan poitsulle kaveri, niin sillä hetkellä voi tarvita jo toisenlaisia kulkupelejä. Riippuen tietty lasten ikäerosta ja muustakin.
Tai sitten vaunut voisivat löytää kotinsa mummin tai mamman ja pappan luota. Siellä olisi vaunut aina valmiina eikä tarvitsisi raahata omia mukanaan.
Mikä merkki vaunuissa on teidän suosikkinne?