Korosta epäkohtia

Silloin kun remppasimme tätä nykyistä kotiamme, halusimme molemmat miehen kanssa valkoisen lattian. Keittiöön. Ja kyllä, tiesimme minun olevan raskaana ja tiesimme myös sen, että jonain päivänä juurikin siinä samaisella valkoisella lattialla taapertaa pieni vauva ja myöhemmin vuosien kuluessa vielä isompi lapsi, joka sotkee sen minkä ehtii. Tiesimme myös sen, että meillä on iso koira, joka ei juurikaan perusta puhtaudesta vaan kahlaa ulkona läpi kaikki kuraisimmat ojat ja omaa ruokaa syödessään valuttaa partansa kautta kaiken lattialle. Sille valkoiselle lattialle. Tiesimme myös sen, että kurakelien jälkeen se iso koira on vietävä yläkerran kylppäriin pesua varten, mutta joskus kiireessä ja etenkin ajatuksissa se unohtuu, jonka jälkeen keittiön lattiaa koristaa kauniit sekä kuraiset tassujen jäljet.

Tästä huolimatta halusimme valkoisen lattian. Keittiöön.

Sitä tosin emme tienneet, että samaisella lattialla tulisi taapertamaan yhden lapsen lisäksi vielä toinen. Emmekä tienneet myöskään sitä, että tämä toinen lapsi tulisi olemaan uskomaton sottapytty.

Näin jälkikäteen ja asiasta viisastuneena, en enää halua tulevaisuuden kotiin valkoista lattiaa. Ainakaan keittiöön, sillä meidän keittiön lattia näyttää melkein aina tältä:

Sitähän sanotaan, että jos jotain ei pysty peittämään, sitä pitää korostaa.

No, meillä ainakin ollaan korostettu oikein olan takaa.

Psst. Kuvat napattuani pesin lattiat.