Kotiäitinä olemisen plussat.

Ei tarvitse miettiä miltä näyttää ja päälle voi pukea sellaiset vaatteet, joilla ei kehtaisi näyttäytyä missään – ihmistenilmoilla ainakaan! ( mutta blogissa sitten voin, kröhöm. )  Rakastan sitä kun saan kotona olla omissa römppävaatteissani eikä mistään kiristä ja purista. Yleensä mun kotiasut on kuvassa näkyvää luokkaa – miehen pierukalsarit, villasukat, joku paita mikä sattuu kaapista löytymään ja siihen päälle vielä villatakki, sillä olen aikamoinen vilukissa. Mies ei voi sietää sitä, että käytän hänen kalsareitaan, sillä hän ei edes itsekkään käytä niitä. Hän ei pidä niistä yhtään ja käyttääkin niitä ainoastaan silloin, jos muut ovat pesussa – siis todella, todella harvoin. Mutta, mä tykkään niistä ja ne ovat maailman rennoimmat pöksyt. Eivät todellakaan kauniit, mutta poikaa tuskin kiinnostaa missä pöksyissä se äiti päivänsä viettää. Mukavuus on se pääasia ehdottomasti, enkä edes omista sellaisia hienoja velourasuja, joissa kehtaisi käväistä vaikka lähikaupassakin.

Naapurin äiti valitteli yksi päivä hiekkalaatikolla ollessamme maitotahroja täynnä olevaa paitaansa ja jopa esitteli sen mulle. Sanoin, että eihän toi nyt ole mitään ja vilautin näitä kalsareita. Saatiin molemmat mojovat naurut! Ei siis naapurissakaan taideta olla kovin innostuneita siitä, miltä päivisin näyttää – varsinkin, jos ne päivät pääsääntöisesti kuluvat neljän seinän sisällä tai hiekkalaatikolla.

Mutta, sitten taas välillä on ihanaa pukeutua vaatekaapin parhaimpiin kappaleisiin, sujauttaa jalkaan lempikengät, harjata hiukset ja suihkuttaa jopa hajuvettäkin. Kasvotkin saa uutta ilmettä kun laittaa ripsiväriä ja poskiin pientä punaa. Se jos joku tuntuu todella luksukselta! Se on ehkä yksi kivoimmista asioista, mitä tulee kotiäitiyteen – kun joskus näyttää ihan ihmiseltäkin.

Myös se on kivaa, että saan seurata miten poika kasvaa ja oppii asioita. Saan olla todella kiitollinen miehelleni, että olen pystynyt jäämään kotiin ja olla läsnä pojan päivittäisissä jutuissa. Se on ollut silloin tällöin olevista alamäistä huolimatta todella ihanaa ja palkitsevaa. On hauska seurata pojan leikkejä ja etsiä piilotettuja legoja – se on tällä hetkellä pojan mielestä todella kivaa ja legoja löytyy milloin mistäkin ja on suuri ihme, että kaikki palat on vielä tallessa. Ihan vielä ei kasata niitä päällekkäin, mutta yritys on tosi kova. Niitä on vaan lähinnä hauska piilottaa ja heitellä.

Sekä se, että saadaan päivässä aimoannos valoa ja aurinkoa! Ulkona on kiva olla kun on valoisaa ja ollaan otettu varastosta nyt käyttöön vähän pojan ulkoleluja. Niillä ei vielä hirveesti leikitä, sillä lapaset vaikeuttaa aika paljon tavaroihin tarttumista – kuinka mälsää. Poika tekeekin hiekkalaatikolla ollessaan lelujen päälle sellaisia täsmähyökkäyksiä ja makaa niiden päällä, yrittäen tarttua niihin edes jotenkin. Se on aika huvittava näky! Kesällä on varmaan jo aivan eri meininki ja autot saavat kyytiä!

Ja kun poika nukkuu päiväunia, on mulla omaa aikaa ja se jos joku on ihanaa! Yleensä se menee tietokoneella häärätessä, pyykkiä pestessä tai tehden muita kotihommia. Joskus kuitenkin innostun askartelemaan jotain ja haaveilen kotiin kaikenlaisesta ihanasta. Viime viikolla leikkasin MeNaiset – lehdestä tollasen hauskan mainoksen ja laitoin sen kehyksiin. Paikkansa se löysi pojan huoneen naulakon päältä. Aika kiva, eikö?

Luksukselta tuntuu myös se, kun saan viettää kahvihetkeä keskellä päivää ystävän, siskon, äidin tai vaikka mamman kanssa. Kuppi kuumaa lempikahvia maistuu vaan niin hyvältä, kun muilla ympärillä olevilla ihmisillä on kamala kiire. Sitä rentoutuu aivan eri tavalla mitä kotona ja yleensä näinä hetkinä tunnen olevani ihanalla tavalla etuoikeutettu. Tiedän, että vielä tulee sekin päivä kun en voi nauttia näistä hetkistä ja itsekin viipotan menemään kiireisenä sekä olen palannut töihin. Senpä vuoksi otankin näistä hetkistä kaiken irti, sillä nämä hetket ovat ohi yllättävän nopeasti.

Huoh, voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin! Ehkä voisin seuraavaksi tehdä Kotiäitinä olemisen miinukset – postauksen? Ihan omasta näkökulmastani vaan.

Mites te muut kotiäidit olette kokeneet kotona olemisen? Onko se enemmän plussaa vai miinusta?

Mukavaa alkavaa veekopsluuttia!