Kotinurkan takana.
Kyllä näissä maisemissa kelpaa töpsötellä iltalenkki. Ihanan rauhallista ja ympärillä on vain peltoa ja metsää. Tällaisissa maisemissa kun joskus komeilisi omakotitalo, jokin vanha maapaikka. Saisi terassilla ihailla ilta-aurinkoa ja olla vaikka munasillaan ( mies olisi ) eikä ketään haittaisi yhtään. Täydellistä! Lapset juoksisivat pihamaalla ja Bruno viettäisi oikeeta koiranelämää.
Tästä meidän läheltä kiertää siis tuollainen tunnin mittainen lenkki, jonka pääsee sujuvasti menemään myös vaunujen kanssa. Ollaan nyt pidemmän aikaa koluttu tämä lenkki aina iltaisin. On ihanaa katsoa kun aurinko laskee ja kaikki näyttää jotenkin niin ihanalta. Jos meillä olisi jokin vanha maapaikka, löytyisi pihamaalta kasvimaa, jonka aina iltaisin hämärässä kävisin kastelemassa ja sanoisin kasveille hyvää yötä. Mä salaa toivon itselleni kasvimaata. En niinkään välittäisi kukkamaasta, vaikka kukista tykkäänkin, mutta kasvimaassa on sopivasti tekemisen meininkiä ja saisi syödä oman maan juttuja. Samalla siinä opettaisi lapsille myös jotain tärkeää. Tykkäisin myös jos sieltä maapihalta löytyisi pari kanaa. Sekä ihana vanha aitta, jonka sisustaisin aina kesäisin todella nätiksi ja siellä voisi vaikka yöpyä lasten kanssa. Pihalta löytyisi myös omenapuita sekä kirsikkapuu.
Karviaispensaat olisi sulassa sovussa punaviinimarjojen kanssa ja jäätelön kaveriksi saisi kerätä mansikoita omalta maalta suoraan kulhoon. Pihasta löytysi myös todella suuri vaahtera ja iso nurmikenttä, joka olisi päivän päätteeksi sekaisin lapsien leluista – lapio siellä ja barbinukke täällä. Kotipihalle olisi koivukuja ja joka aamu kun hakisi postin, Bruno tepsuttelisi kaverina vierellä. Kantaisi ehkä jopa postinkin. Samalla saisi ihailla hiljaista aamua ja usvaisia taianomaisia peltoja. Tehdä aamupalan keittiössä ja tuntea miten vanha lautalattia natisee jalkojen alla. Portaista kuuluisi pienten jalkojen töpinää ja kilpaa juostaisiin ruokapöydän ääreen taistellen parhaasta paikasta.
Sateisina päivinä saisi rentoutua takkatulen äärellä ja käpertyä vilttiin. Kun sade lakkaa, saisi mennä hyppimään vesilammikoihin. Kumisaappaat ja sadevaatteet jätettäisiin kuivumaan verannalle, jossa olisi paljon kivoja värikkäitä räsymattoja.
Hieman lähti unelmointi lapasista, mutta väliäkös sillä – aina saa unelmoida ja pitääkin – muistakaapas se.
Unelmoinnin täyteistä Tiistaita!