Kun yksi loppuu, toinen alkaa
Puuh!
Olin koko viime viikon poikkeuksellisen huonolla tuulella. Mistään ei oikein tullut mitään, kaikki tökki ja tartutin huonotuulisuuteni lapsiin sekä samalla myös mieheen. Lopputuloksena oli se, että me kaikki oltiin huonolla tuulella ja täällä meidän pienessä kotikolossamme raikui huuto, itku ja aivan turha mielensäpahoittaminen.
Näin kaaottista menoa meillä ei ole ollut pitkiin aikoihin ja huomasin hermojeni olevan oikein kunnolla ruosteessa, sillä ne eivät kestäneet yhtään mitään. Hermojen kun pitäisi kestää juuri silloin kun pitkän työpäivän jälkeen haen lapsia kotiin päiväkodista ja tyttö päättää ( maanantaista perjantaihin ) heittäytyä veteläksi makkaraksi keskelle päiväkodin kuraeteistä, huutaen naama punaisena. Samalla kun yritän noukkia vetelää yli kymppikiloista jössikkää ylös lattialta, on mukavaa pyytää anteeksi muilta vanhemmilta sitä, etteivät he juuri nyt heti pääse ulko-ovesta sisään, koska me ollaan tukittu se ovi. Tässä hässäkässä olen jo ehtinyt kadottaa silmistäni pojan, joka hetki sitten oli pukemassa ulkovaatteita päälleen, mutta näki hetkensä koittaneen ja juoksee leikkihuoneessa ” Etpäs saakkaan kiinni! ” – hippaa.
Tai.
Hermojen pitäisi kestää juuri silloin kun pitkän työpäivän jälkeen tulen töistä ( ja sieltä päiväkodista lasten kanssa ) kotiin ja poika päättää pöntön sijaan tehdä tarpeensa muualle.
Sanonpahan vaan, mutta tämä kolmen vuoden uhma on viemässä multa järjen. Mä perun aivan kaikki aikaisemmat puheet lapsiperheen vaikeuksista, sillä en ole tiennyt mitään ennen tätä.
Ja tästä päästäänkin nyt siihen, kuinka ihanaa oli viettää lauantai-ilta ystävien kanssa Helsingissä, sillä sitä se todella oli. Sain jättää syyskuun taakseni ja etenkin sen kamalan viimeisen viikon.
Ja tehdä tilaa lokakuulle.
Hyvää viiniä. Itse en tosin tyytynyt tällaiseen miniversioon, vaan ihan ehtaan kokonaiseen pulloon. Syyskuun viimeinen viikko vaati sen. Selittelemättä.
Hyvää ruokaa. Basilikan, vesimelonin ja fetajuuston yhdistelmä oli taivaallinen – niin uskomattoman hyvää! Mahaan tuli myös ahdattua juustokakkua, kukkakaalisosekeittoa pekonilla ja täytettyjä crepejä.
Hyvää seuraa ja huonoja vitsejä.
Suht hyvät yöunet. Olen nykyään sitä mieltä, että rennot illanistujaiset jonkun ystävän luona voittavat baari-illan mennen tullen. On kivaa yhdessä maata ja pötkötellä patjoilla seuraavana aamuna ja jutella henkeviä. Aivan niin kuin silloin joskus pikkutyttöinä.
Hyvä korvapuusti ja kuuma kaakao. Mistäpä muualtakaan kuin Cafe Regattasta!
Näillä eväillä jaksaa taas hetken ja hermoni kestivät tänään jo yhtä sun toista.