Kuule tämä syvä hiljaisuus
Kuinka moni nostaa kätensä ylös jos kysyn, että viettekö lapsenne hoitoon vain ja ainoastaan silloin kun teillä on viikonlopuksi jo sovittua menoa? Veikkaan, että aika moni.
Kuinka moni nostaa kätensä ylös jos kysyn, että viettekö lapsenne hoitoon vaikkei teillä olisi viikonlopulle mitään sovittua menoa? Veikkaan, että reippaasti yli puolet laskivat kätensä alas ja vain pienenpieni osa nosti kätensä ylös.
Nyt tulee paljastus.
Me välillä miehen kanssa viemme lapset hoitoon vain siksi, että me haluamme. Meillä ei ole viikonlopuksi välttämättä mitään sen suurempia suunnitelmia kuin nurmikonleikkuu tai kodin siivous, mutta viemme lapset silti silloin tällöin heidän isovanhemmilleen. Näitä tällaisia kertoja sattuu kalenteriin todella vähän, mutta sitten kun niitä tulee ovat ne olleet todella ihania. Tämän hektisen lapsiarjen keskelle yksinkertaisesti vain välillä tarvitsee niitä hetkiä kun ne lapset eivät ole jaloissa pyörimässä. Juuri niitä hetkiä, kun saa olla ihan rauhassa yksikseen tai kaksin sen puolison kanssa. Istua sohvalla ja katsoa rauhassa telkkaria. Tehdä jotain vähän erikoisempaa ruokaa ja syödä sekin rauhassa ja ennen kaikkea keskustella sen toisen ihmisen kanssa kunnolla keskittyen ja kuunnellen.
Pidän itseasiassa vähän ehkä jopa outona sitä, jos elää lapsiperhearjessa eikä koskaan halua viettää aikaa puolison kanssa kahdestaan ja lapset eivät ole koskaan hoidossa sen takia, että isä ja äiti nyt vaan haluavat antaa aikaa myös toisilleen. Mun mielestä se, että isä ja äiti voivat hyvin on hyvän ja toimivan arjen perusta. Mun mielestä pitää ehdottomasti vaalia myös sitä parisuhdetta ja antaa toisen mennä ja tehdä asioita jopa yksin. En itse ainakaan koskaan haluaisi löytää itseäni siitä tilanteesta, että kun lapset ovat isoja ja muuttaneet jo pois kotoa, löydänkin viereltäni ihmisen joka on pelkästään lasteni isä, muttei itselleni mitään sen suurempaa. Aivan kuin sitä olisi ajautunut ruuhkavuosien aikana kauemmas siitä ihmisestä, jonka kanssa hyppäsi niihin ruuhkavuosiin ja jonka kanssa vain puski hampaat irvessä läpi myrskyn ja myrksyn laantuessa tajuaakin, että jotain uupuu. Siitä jostain ei oltu jaksettu ja välitetty pitää kiinni, vaan sen oltiin annettu vain mennä. Oltiin ajateltu, että ” kun lapset ovat isoja niin kyllä sitten….. ” mutta se olikin jo liian myöhäistä.
Juuri tämän takia me haluamme miehen kanssa viettää aikaa vain kaksinkin välillä, vaikka viikonlopuksi ei ole mitään sovittua menoa. Vaikka olisimme vain kotona ja löhöisimme sohvalla syöden sipsiä. Se toinen on niin tärkeä osa tätä kaikkea ja niin suuri arvostuksen kohde, että sitä yksinkertaisesti vain täytyy vaalia.
Vaalittehan tekin?
Tällä hetkellä meillä on siis lapset hoidossa mummilassa. He menivät sinne jo eilen ja tällä kertaa siksi, koska meillä oli viikonlopuksi sovittua menoa. Me suuntasimme eilen pienellä porukalla Helsinkiin ja jammailimme JVG:n Paluu Tulevaisuuteen keikalla. Vaikka en varsinaisesti fanitamalla fanita kyseistä kaksikkoa, oli eilinen ilta sen verran mahtava, että voin hyvin kuvitella meneväni katsomaan heitä uudestaan.
Mies kapusi hetki sitten katolle sammaleita poistamaan ja mä menen ripustamaan pyykkejä ulos narulle. Iltapäivästä haemme lapset kotiin ja meillä koittaa paluu nykyhetkeen.
Ihanaa sekin, sillä onhan ne omat lapset aina ( kaikesta huolimatta ) meidän elämän suola.