Kuulumisia.

Viimeisen parin viikon aikana tästä blogista on tullut juuri sellainen paikka, miksi en koskaan halunnut sen tulevan. Ajattelin, että vaikka pari viikkoa sitten saimmekin kokea surullisen uutisen, on mulla sentään tämä blogi minne tulla kirjoittamaan kaikenlaista kivaa, ihanaa ja inspiroivaa – no kuulkaas, toisin on käynyt. Mielessä pyörii kyllä yhtä sun toista postausideaa, mutta kun tulen tänne ja olen aikeissa kirjoittaa, pää lyö aivan tyhjää ja aivan kuin olisin menettänyt taidon kirjoittaa enkä osaisi enää liittää tänne kuvia.

Viime aikoina blogi on käsitellyt todella paljon omia ajatuksiani ja on ollut jokseenkin mustanpuhuva – täysin vastakuva itsestäni ja tämä on hieman painanut mieltäni. Tiedän tämän osakseen johtuvan sukuamme kohdanneesta äkillisestä menetyksestä, mutten ihan ajatellut tämän olevan näinkin painava juttu. Siksi olenkin pitänyt pientä breikkiä, sillä en halua kirjoittaa täyttä liibalaabaa vaan pitää niissä postauksissa olla ajatustakin mukana. Tiedän tämän olevan nyt vaan jokin ohimenevä hommeli ja varmaan jo huomisesta lähtien postauksia satelee normaaliin tahtiin.

Mutta, mitäs tänne meidän kotirauhaan oikein kuuluu? Pelkkää hyvää vaan. Poika on ottanut ihan hirvittävän harppauksen oppimissaan jutuissa ja täällä kontataan ja noustaan tukea vasten konttausasentoon – ihan vielä ei seistä tukea vasten. Saan koko ajan juosta pojan perässä ja olenkin omannut oikein haukankatseen ja tiedän, että hiljaisuus ei todellakaan ole hyvä merkki. Milloin sitä ollaan eteisessä syömässä lehtiä ja havunneulasia tai keikutaan alimmalla portaalla vaarallisen näköisesti. Tässä siis saattaa olla myös yksi syy, miksi en niin hirveästi ole tänne ehtinyt – päivissä on tarpeeksi touhua muutenkin, ainakin tällä hetkellä. 🙂

Huomenna poika menee mieheni vanhemmille yökylään, sillä anopilla on syysloma. Mulla itselläni oli tarkoituksena tehdä täällä kotona oikein kunnon suursiivous – siivota kaikki kaapit ja pestä sauna. Sekä ajattelin haravoida vielä pihan! Ja koska käyn tällä hetkellä läpi jonkinlaista uudistuksen tarvetta, olen ajatellut laittaa myyntiin pojan huoneessa olevan valkoisen sohvapöydän ja pienen oranssin tv-tason. Vaikka ajattelinkin, että kyllä ne tossa menee, niin tällä hetkellä olen niin kyllästynyt niihin, että haluan niistä vaan eroon – ja tilalle jotain oikeesti huoneeseen sopivaa ja järkevää. Myös kirpputori kasa kasvaa kasvamistaan ja vien sen tässä joku päivä kirppikselle. Tästä tulikin mieleeni, että onko siellä joku kiinnostunut ylipolvensaappaista? Itselläni on mustat aitonahkaiset tasan kerran käytetyt ylipolvensaappaat. Ne ovat malliltaan todella nätit ja istuu jalkaan todella hyvin, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole niille käyttöä. Olen miettinyt monta kertaa niiden myyntiä, mutta aina epäröinyt koska olen ajatellu vielä käyttäväni niitä – noh, nyt olen varma ja en niitä käytä. Voin laittaa niistä kuvaa tänne vaikka huomenissa – kiinnostuneet voivat laittaa s-postia. 🙂

Nyt keitän kupin kahvia, vaikka kovin närästääkin. 🙂

Kuullaan taas kamuset!